Su­rul­li­sek­si tu­lee, kun tä­nään syys­kuun vii­mei­se­nä sun­nun­tai­na kat­se­len Tar­jan­ne­ve­den ran­to­ja. Vesi on pa­en­nut kau­ak­si, lai­tu­rit ih­met­te­le­vät, mik­si ne on ra­ken­net­tu kui­val­le maal­le, ran­nat ku­kois­ta­vat ai­na vain re­he­väm­min. Jär­ven ran­ta­vet­tä vär­jää vih­reä levä, joka il­mei­sem­min saa kas­vu­voi­maan­sa re­he­vöi­ty­neis­tä ran­nois­taan.