Mo­nel­le vir­to­lai­sel­le luon­to on tär­keä ele­ment­ti. Sin­ne men­nään, kun ha­lu­taan rau­hoit­tua ja kat­kais­ta ar­jen kii­re ja tie­to­tul­va. Yhä use­am­mal­la on myös luon­to­ai­hei­nen har­ras­tus, tä­nään leh­des­sä kuu­lem­me niin met­säs­tä­jän kuin ka­las­tuk­sen­val­vo­jan­kin aja­tuk­sia, sie­nes­tä­jää unoh­ta­mat­ta.

Mar­jas­sa käy­mi­nen ja saa­dut lit­ra­mää­rät ovat luon­no­nan­ti­mia ar­vos­ta­vien lem­pi­pu­hee­nai­hei­ta näin syk­syi­sin. Myös val­veu­tu­nut nuo­ri­so on huo­man­nut, et­tä ke­rää­mäl­lä syk­syn vi­ta­mii­ni­sa­don pa­kas­tee­seen, saat­taa vält­tyä tau­ti­ral­lil­ta tai ai­na­kin mi­ni­moi­da syysf­luns­sien kes­toa ja mää­rää.

Jos erä- ja luon­to­tee­mam­me on jos­tain syys­tä men­nyt ohi, niin syys­kuus­sa jat­ke­taan esit­te­le­mäl­lä eri­lai­sia har­ras­tuk­sia. On­ko teil­lä kiva har­ras­tus­po­ruk­ka, jon­ka toi­min­nas­ta voi­si tie­dot­taa muil­le­kin?

Riik­ka Tal­li­la