Tuija Veija
Kun yrittäjä Tero Nihti katseli jouluna 2009 netissä myynnissä olevan vuoden 1967 Volvon 1800S-mallin kuvia, alkoivat sormet syyhytä autoon sen verran, että hän osti itselleen joululahjan. Haasteena oli se, että auto oli Californiassa USA:ssa.
– Californiassa asui suomalainen mies, joka luopui omistamistaan 5–6 Volvosta. Ne kaikki myytiin Suomeen. Tämä yksilö saapui sitten maaliskuussa 2010 Hämeenlinnaan, mistä se haettiin kotiin, Nihti kertoo.
Lempinimen Pyhimysvolvo auto sai 1970-luvun alussa televisiossa pyörineestä Pyhimys-sarjasta, jossa Roger Mooren esittämä Simon Templar ajeli kyseisen mallisella Volvolla.
Nihtiä viehättää autossa sen poikkeava korimalli ja se, että autoa on aikanaan valmistettu vain 47 000 kappaletta, joista suurin osa meni Amerikan markkinoille. Hän kertoo, että Suomessa Pyhimysvolvoja on noin 150 ja Virroilla kolme.
– Ensimmäinen tämän mallinen auto valmistui 1961 ja viimeinen 1973.
Alkuperäiseen kuntoon
Hankinnan jälkeisen ensihuuman haihduttua, auto purettiin kunnostusta varten ja oli usean vuoden aikana vain tallin täytteenä. Osiksi puretun auton korityöt tehtiin alkuvuosina, mutta kori maalattiin alkuperäiseen väriinsä vasta pari vuotta sitten. Kokoonpano alkoi verkkaisesti, mutta eniten on tapahtunut kuluneen talven aikana. Nyt auto on saatu jälleen katsastettua tieliikenteeseen,15 vuoden tauon jälkeen.
Tero Nihti aikoo rakentaa autosta täysin alkuperäiseen kuntoon. Autoon saa uustuotanto-osia, joita valmistetaan edelleen, esimerkiksi oviverhoilut ovat uudet, ne on täysin jäljitelty alkuperäisestä. Tilauksessa ovat roiskeläpät ja etupenkit.
Konepellin alla kiiltää uusista osista koottu moottori, eikä öljynkärystä ole tietoakaan. Nihti selvittää, mitkä osat vielä pitää vaihtaa, että auto vastaa mahdollisimman tarkasti alkuperäistä mallia. Yhtenä yksityiskohtana hän mainitsee takavalot, jotka ovat Amerikkaan viedyissä malleissa kokonaan punaiset, mutta juuri vuoden 1967 mallissa vaihtuivat kaksivärisiin.
Auton alkuperäinen tummanvihreä väri oli ensimmäisen kerran saatavilla vuoden 1967-mallissa.
Tavarateline on hauska yksityiskohta. Etsinnässä on aikakauteen sopiva vanerinen matkalaukku ja sen kiinnittämiseen sopivat nahkaremmit.
Lattiamaton, penkkien ja turvavöiden kiinnittämisen jälkeen auto alkaa olla valmis museotarkastukseen.
Kuinka kalliiksi viimeisen päälle laitettu Pyhimysvolvo sitten tulee?
– Rahtikulut Amerikasta 15 vuotta sitten olivat vähän yli tuhat euroa, autoveroa meni alle 20 euroa ja tullimaksuja 800. Itse autoon, uusiin osiin ja eri työvaiheisiin on kulunut yli 20 000 euroa. Omia työtunteja ei kannata laskea, Tero naurahtaa.
Hän väittää, että toisin kuin uusissa autoissa, vanhoissa, hyvin laitetuissa autoissa arvo säilyy ja jopa nousee.
Alkuperäinen amerikkalainen rekisterikilpi.
Harvinaisuudet kiinnostavat
Nihdin autoharrastus on saanut alkunsa jo pikkupoikana. Autopeltisepäksi ammattikoulusta valmistunut Tero rakensi ensimmäisen autonsa jo kouluaikana.
– Innostukseni Volvoon sai alkunsa serkuiltani, joilla oli aikanaan enemmänkin erilaisia malleja. Itselläni niitä on tällä hetkellä kuusi kappaletta. Volvot ovat helppoja nimenomaan osien saannin vuoksi ja suuren harrastajamäärän vuoksi.
Nihdin autoprojektit ovat olleet heräteostoja. Harvinaisen mallin ollessa kaupan on siihen syytä tarttua, sillä montaa kertaa ei samaa autoa ole tarjolla.
Häntä harmittaa vieläkin, kun tuli jo vuosia sitten myyneeksi A-mallin Opel Mantan, joita ei Suomeen ole tuotu kuin 77 kappaletta.
– Aika vähän olen ehtinyt autojuttuja harrastaa, kun on pitänyt tehdä töitäkin. Mutta seuraava projekti,
Volvo 480ES, odottaa lapsuuskodin ladossa Kurjenkylässä.
Ensi kesänä 60 vuotta täyttävän Nihdin uusin ostos on samanlainen Tunturi Sport -74 mopo, jolla mies itse ajeli rippikouluikäisenä.
– Juuri tätä vuosimallia on vain harvoin tarjolla.