Piia Hir­vi­nie­mi

Pie­nil­lä paik­ka­kun­nil­la ur­hei­lu­seu­ro­jen ar­ki elää pit­käl­ti va­paa­eh­tois­ten va­ras­sa. Vaik­ka mo­nes­sa seu­ras­sa vas­tuu saat­taa ka­sau­tua pie­nel­le ydin­po­ru­kal­le, on ar­ki täyn­nä iloa, yh­tei­söl­li­syyt­tä ja te­ke­mi­sen mei­nin­kiä.

Lu­ki­jam­me toi­vees­ta pää­tim­me su­kel­taa muu­ta­man pai­kal­li­sen ur­hei­lu­seu­ran ja seu­ra­toi­mi­jan ar­keen, ja ky­sel­lä hei­dän teh­tä­vis­tään, haas­teis­taan ja sii­tä, mikä saa hei­dät vuo­des­ta toi­seen jat­ka­maan toi­min­nas­sa.

Tuo­mas Lii­ka­la on mu­ka­na FC Pal­lo­kar­huis­sa, joka on Vir­tain ja lä­hi­a­lu­ei­den jal­ka­pal­lon ja fut­sa­lin har­ras­ta­jien seu­ra. Li­säk­si Lii­ka­la toi­mii Vir­tain Kiek­ko-Kar­huis­sa van­hem­man roo­lis­sa. Ai­kai­sem­min hän on ol­lut mu­ka­na myös Vir­tain Ur­hei­li­jois­sa.

Usei­ta vuo­sia Pal­lo­kar­huis­sa mu­ka­na ol­lut Lii­ka­la läh­ti ai­ka­naan mu­kaan seu­ran toi­min­taan, kun seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Tee­mu Kon­to­nie­mi ky­syi hän­tä.

– Lä­hes ai­na seu­raan tul­laan omien las­ten har­ras­tus­ten kaut­ta. Kun huo­maa, et­tä oma lap­si tyk­kää ja in­nos­tuu, an­taa van­hem­pi­kin mie­lel­lään li­sää pauk­ku­ja toi­min­taan.

– Näin omien­kin las­te­ni koh­dal­la huo­ma­sin, et­tä he viih­tyi­vät tree­neis­sä ja ke­hit­tyi­vät te­ke­mi­ses­sä. Se ruok­ki hei­dän in­nos­tus­taan.

Seu­ras­sa Lii­ka­lal­la on val­men­ta­jan roo­li. Hän ve­tää har­joi­tuk­sia kah­del­le ryh­mäl­le, jois­sa on mu­ka­na vii­si eri ikä­luok­kaa.

– Aluk­si oh­ja­sin ja val­men­sin sekä kes­ki­tyin fy­siik­ka­o­suuk­siin. Ny­ky­ään teen nii­den li­säk­si seu­ran so­mea, net­ti­si­vu­ja, hoi­dan hal­lin­nol­li­sia asi­oi­ta, tie­dot­ta­mis­ta sekä yleis­tä or­ga­ni­soin­tia. Tyk­kään käy­tän­nön hom­mis­ta.

Tärkeitä taitoja harrastuksista

Mo­nis­sa seu­rois­sa ak­tii­vi­sil­la van­hem­mil­la on mer­kit­tä­vä roo­li, ei­kä Pal­lo­kar­hut ole poik­keus.

Vii­me vuo­si­na seu­rois­sa on kui­ten­kin nous­sut esiin huo­li, sil­lä va­paa­eh­toi­sia on ai­em­paa vai­ke­am­pi saa­da mu­kaan.

– Suu­rin haas­te liit­tyy sii­hen, mi­ten ih­mi­set ny­ky­ään ar­vot­ta­vat oman va­paa-ai­kan­sa. Se ar­vo­te­taan tosi kor­ke­al­le, ja on hyvä, et­tä an­ne­taan it­sel­le omaa ai­kaa ja va­paa­het­kiä.

Seu­ra­toi­min­nan nä­kö­kul­mas­ta se on kui­ten­kin tuo­nut kas­va­van haas­teen.

– Usein käy niin, et­tä sa­mat hen­ki­löt hoi­ta­vat mon­taa asi­aa. Pal­lo­kar­huis­sa olem­me kui­ten­kin on­nis­tu­neet vuo­den ai­ka­na saa­maan mu­kaan huol­ta­jia, jouk­ku­een­joh­ta­jia sekä kah­vi­la­toi­min­nal­le vas­tuu­hen­ki­löi­tä, Lii­ka­la kiit­te­lee.

Hän myös ke­huu, mi­ten si­tou­tu­nei­ta esi­mer­kik­si val­men­ta­jat ovat seu­ra­työ­hön.

– Vaik­ka oma lap­si oli­si sai­raa­na, läh­de­tään joka ta­pauk­ses­sa har­joi­tuk­siin tai yri­te­tään sel­vit­tää, saa­daan­ko kor­vaa­ja ti­lal­le.

Tuo­mas pi­tää tär­ke­ä­nä sitä, et­tä paik­ka­kun­nal­la on har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia lap­sil­le.

Hän to­te­aa, et­tä har­ras­tus­ten kaut­ta lap­set op­pi­vat mo­nia tär­kei­tä tai­to­ja, ku­ten so­si­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä ja pet­ty­myk­sen sie­to­ky­kyä.

– Har­ras­tuk­sil­la on jär­jet­tö­män suu­ri mer­ki­tys lap­sel­le. Toi­set ha­lu­a­vat näh­dä har­ras­tuk­sis­sa ka­ve­rei­ta, ja toi­set taas tyk­kää­vät kil­pai­lul­li­ses­ta puo­les­ta.

Mo­nel­le seu­ra­toi­mi­jal­le oman lap­sen mu­ka­na­o­lo on tär­keä syy, joka mo­ti­voi jat­ka­maan va­paa­eh­tois­työ­tä vuo­des­ta toi­seen.

– Ja jos ha­lu­aa jon­kin asi­an ta­pah­tu­van tie­tyl­lä ta­val­la, voi it­se te­ke­mäl­lä vai­kut­taa sii­hen.

Myös pie­net het­ket ja koh­taa­mi­set las­ten kans­sa har­joi­tus­ken­tän ul­ko­puo­lel­la muis­tut­ta­vat, mik­si val­men­ta­mi­nen on pal­kit­se­vaa.

– Esi­mer­kik­si kun lap­si tu­lee muu­ten vaan jut­te­le­maan tai näyt­tä­mään, mitä on har­joi­tuk­sis­sa op­pi­nut.

Pienet harrastusmaksut

Lii­ka­la las­kee, et­tä hä­nel­lä me­nee vii­kos­sa noin 8–15 tun­tia Pal­lo­kar­hu­jen toi­min­taan.

Tun­ti­mää­rään si­säl­ty­vät muun mu­as­sa har­joi­tuk­set, jot­ka ovat kak­si ker­taa vii­kos­sa ja kes­tä­vät 1,5 tun­tia ker­ral­laan, nii­den suun­nit­te­lu ja jär­jes­te­ly, so­si­aa­li­sen me­di­an päi­vit­tä­mi­nen, or­ga­ni­soin­ti ja pe­li­mat­kat.

– Täs­sä on pal­jon meta-työ­tä, ja miet­ti­mis­tä mi­ten har­joi­tuk­sen to­teut­tai­si tä­nään. Omas­sa teh­tä­väs­sä­ni py­rin myös pi­tä­mään pal­loi­lun ih­mis­ten mie­len­pääl­lä. Se tar­koit­taa esi­mer­kik­si mark­ki­noin­tia ja seu­ran nä­ky­vyy­den pi­tä­mis­tä esil­lä.

– Tämä on vä­hän kuin toi­nen työ oman työn ohel­la.

Lii­ka­la to­te­aa, et­tä Pal­lo­kar­huis­sa har­ras­tus­mak­sut ovat pie­net, ja ne on pys­tyt­ty pi­tä­mään ma­ta­li­na juu­ri sik­si, et­tä suu­ri osa toi­min­nas­ta pe­rus­tuu va­paa­eh­toi­suu­teen.

– Jos va­paa­eh­toi­set lop­pu­vat, jon­kun on sil­ti hoi­det­ta­va sa­mat teh­tä­vät, ja sil­loin ti­lal­le as­tu­vat am­mat­ti­lai­set.

Am­mat­ti­lai­sil­le on mak­set­ta­va palk­kaa, mikä puo­les­taan nos­taa kus­tan­nuk­sia ja nä­kyy suo­raan har­ras­tus­mak­suis­sa.

– Esi­mer­kik­si Tam­pe­reen suun­nal­la kau­si voi mak­saa tu­hat eu­roa, kun meil­lä se on 120 eu­roa. Har­ras­tuk­sien va­lin­nas­sa jos­sain koh­taa raja tu­lee vas­taan, jos mak­sut nou­se­vat, ja sil­loin hel­pos­ti vaih­tuu laji hal­vem­paan.

Jokaisella annettavaa

Pal­lo­kar­huis­sa kor­vauk­set har­ki­taan ta­paus­koh­tai­ses­ti, ja mah­dol­li­sis­ta kor­vauk­sis­ta päät­tää ai­na hal­li­tus.

– Toi­si­naan oh­jaa­jal­le voi­daan mak­saa ki­lo­met­ri­kor­vaus pe­li­mat­kas­ta tai tuo­ma­ril­le voi­daan an­taa kor­vaus. Pää­sään­töi­ses­ti kui­ten­kin toi­min­ta on va­paa­eh­tois­ta ei­kä sii­tä mak­se­ta palk­ki­o­ta.

Lii­ka­lan mu­kaan seu­ral­le on tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen osal­lis­tuu omal­la ta­val­laan. Pa­nok­sen ei tar­vit­se ol­la suu­ri.

– Joku voi ol­la su­per­hy­vä myy­mään kah­vi­os­sa ja joku toi­nen taas voi pum­pa­ta pal­lot täy­teen en­nen har­joi­tuk­sia. Tie­tyt käy­tän­nön asi­at on kui­ten­kin teh­tä­vä, ja jo­kai­nen pie­ni teko on tär­keä.

Hän us­koo, et­tä jo­kai­sel­la on jo­ta­kin an­net­ta­vaa.

– On tär­ke­ää löy­tää jo­kai­sel­le so­pi­va roo­li sen mu­kaan, mitä he ha­lu­ai­si­vat tai voi­si­vat teh­dä, ja tul­la sil­lä ta­val­la mu­kaan. Ar­vos­tan sitä, et­tä an­ne­taan it­ses­tään pauk­ku­ja sen ver­ran kuin pys­tyy.

Lii­ka­lan mu­kaan seu­ras­sa on ai­na hen­ki­löi­tä, joil­ta voi pyy­tää neu­vo­ja. Kaik­kea ei tar­vit­se osa­ta it­se.

Pal­lo­kar­huis­sa tal­koi­ta teh­dään esi­mer­kik­si ko­ti­pe­leis­sä, jois­sa pyö­ri­te­tään kah­vi­o­ta. Toi­si­naan myy­dään myös yk­sit­täi­siä tuot­tei­ta, ku­ten pi­po­ja tai lip­pik­siä yh­tei­söl­li­syy­den vah­vis­ta­mi­sek­si.

– Li­säk­si on pal­jon nä­ky­mä­tön­tä tal­koo­työ­tä ku­ten or­ga­ni­soin­tia, val­mis­te­lui­ta, ti­lauk­sia, tie­to­jen vaih­toa ja säh­köis­ten jär­jes­tel­mien käyt­töä.

Lii­ka­la kan­nus­taa val­men­net­ta­vi­aan ko­kei­le­maan myös mui­ta la­je­ja.

– Lii­kun­ta on tär­ke­ää kai­kil­le, ja jal­ka­pal­los­sa tar­vi­taan mo­nen­lai­sia fyy­si­siä omi­nai­suuk­sia sekä hyö­dyl­li­siä tai­to­ja, joi­ta esi­mer­kik­si ylei­sur­hei­lu ke­hit­tää.

– Moni vir­to­lai­nen lap­si tai nuo­ri har­ras­taa­kin usei­ta la­je­ja ku­ten fut­sa­lia, jää­kiek­koa ja len­to­pal­loa. Tär­kein­tä on löy­tää se oma jut­tu, jos­ta lap­si tyk­kää.