Artikkelia ladataan...
Virinään on koottu valokuvanäyttely, joka kertoo ja kuvaa 1970–80 lukujen taitteen aikaisia virtolaista rock-yhtyeitä ja nuorisoa.
Näyttelyssä ovat mukana Donna, Liz & Lizards, Frank Baders, Schoolgirls ja Siberia sekä Luomus-yhdistys ja pienlehti Glenssi.
Virinään on koottu valokuvanäyttely, joka kertoo ja kuvaa 1970–80 lukujen taitteen aikaisia virtolaista rock-yhtyeitä ja nuorisoa.
Näyttelyssä ovat mukana Donna, Liz & Lizards, Frank Baders, Schoolgirls ja Siberia sekä Luomus-yhdistys ja pienlehti Glenssi.
Kimmo Mansisto, Pertti Kanerva ja Harri Karvinen muistelivat nuoruuden kulta-aikaa näyttelyn ripustamisen lomassa.
Kuvat Tuija Veija
1979 Viimeinen syksy – kuvaus ajelehtimisen ajasta
Tuija Veija
Vaikka mies on päättänyt, ettei muistele menneitä, sillä tietää sen olevan loputon suo, hän saattaa silti löytää itsensä katselemasta liki 50 vuoden takaisia valokuvia ja miettivänsä näyttelyn pystyttämistä entiseen kotikaupunkiinsa.
Näin kävi Harri Karviselle, joka joutui toteamaan, että aika kultaa muistot. Hän otti yhteyttä Kimmo Mansistoon, joka jo nuoruusvuosinaan harrasti valokuvausta ja pyöri samoissa bändiporukoissa.
– Harri kysyi, vieläkö minulla on vanhoja negoja tallessa. Olihan niitä. Skannasin pohjaksi noin 650 kuvaa, näyttelyyn niistä tulostettiin 60, Mansisto kertoo.
Virinään on nyt koottu valokuvanäyttely, joka kertoo ja kuvaa 1970–80 lukujen taitteen aikaisia virtolaista rock-yhtyeitä ja nuorisoa.
– Näyttely on ajankuva, johon kuuluu pienen kaupungin 70–80-lukujen vaihteen nuorison levoton välitila, jossa ei oikein tiennyt, minne ollaan menossa. Siinä oli pelkoa aikuistumisesta, nuoruuden loppumisesta, odotus tuntemattomasta, kun oma elämä on oikeasti vihdoin lähdössä lentoon, Karvinen luonnehtii.
– Se oli kuitenkin nautittava olotila. Aikuisuuteen ei ollut hoppua, mutta mielessä oli myös epäilys siitä, onko kauhean viisasta ajelehtia. Koko ajan ympärillä oli sen ajan huikea pörinä.
Näyttelyssä ovat mukana Donna, Liz & Lizards, Frank Baders, Schoolgirls ja Siberia sekä Luomus-yhdistys ja pienlehti Glenssi.
Valokuvien lisäksi esillä on virtolaisbändien levyjä, esitteitä ja promomateriaalia.
– Emme pyrikään täydellisyyteen. Tärkeintä näyttelyssä on sama meininki kuin meillä 70-luvun lopulla oli, eli tehdään itse ja yhdessä, eli tekemisen meininki, Mansisto kuvailee.
Tärkeintä näyttelyssä on sama meininki kuin meillä 70-luvun lopulla oli, eli tehdään itse ja yhdessä.
Hän tavoitteli kuvien valinnassa erilaisten persoonien kuvaamista, erilaisia tapahtumia ja ajankuvaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa kautta. Hän ei pyrikään kaikenkattavaan dokumentointiin.
– Silloin elettiin vähän kuin viimeistä päivää. 80-lukua pelättiin kuin maailmanloppua. Kukaan ei tavoitellut hyvää jälkeä, itse tekeminen oli tärkeintä, olimme vain omat itsemme.
– Toki luimme lehtiä, mitä muissa kunnissa tapahtuu. Ähtärissäkin oli musiikkiyhdistys, jonka kanssa teimme yhteistyötä. Tampere ja Seinäjoki olivat jo suurkaupunkeja, joihin päästiin keikoille, Karvinen toteaa.
Harri Karvinen ja Kimmo Mansisto esittelevät näyttelyn ainoaa värikuvaa. Käki (Kari Mäki) ja Jamppa (Pasi Tuominen) keikkavauhdissa.
Musaopiston Luomus-kasvatit
Musiikkiopisto perustettiin Virroille vuonna 1972. Se innosti nuoria musiikkiharrastuksen pariin. Nuoret perustivat bändejä ja uuden aallon musiikki rantautui Virroillekin.
Loppukesällä 1979 nuoret perustivat musiikkiyhdistys Luomus ry:n. Luomuksen lehti Glenssi oli oman aikansa tuote, jota tehtiin huimat kaksi numeroa.
– Ensimmäinen numero oli ilmainen, toisen hinnaksi määrättiin kolme markkaa. Kolmatta numeroa ei ole suunnitteilla, toimitussihteerinä toiminut Karvinen virnistää.
– Luomus oli kova juttu, sitä oli hauska tehdä. Virroilla oli ihailtavaa tekemisen meininkiä ja yhdistyksessä oli parhaimmillaan yli 200 jäsentä. Glenssi tosin uutisoi, että jäseniä olisi ollut liki 400, mutta se saattoi olla hieman liioiteltua.
Glenssi oli oman aikansa tuote, joka kuvasi virtolaisuutta nuorten näkökulmasta.
Vanhaa jengiä koolla lauantaina
1980-luvun alussa porukka alkoi hajota, pojat lähtivät armeijaan ja sitä kautta maailmalle, tytöt opiskelemaan. Harva jäi Virroille.
Ajelehtiminen päättyi aikanaan. Mansisto suuntasi luovana ihmisenä arkkitehtiopintoihin ja teki työuransa oululaisissa arkkitehtitoimistoissa.
– Aloitin opinnot Tampereella 1978, mutta valokuvaaminen oli pääosassa koko ajan, hän kertoo.
Karvisella ajelehtiminen kesti pidempään. Hän perusti ohjelmatoimisto Preston yhdessä Juha ”Frank” Harjun kanssa.
– En osannut ajatella sitä työnä. Se oli lähinnä harrastus, josta sai vähän rahaa, jolla ostaa lauantaimakkaraa pöytään. Takaraivossa oli kuitenkin ajatus, että ennen kuin täyttää 30, pitää hankkia ammatti. Selkeää tavoitetta ei ollut.
Karvinen opiskeli vasta aikuisena, ja Karvinen on tehnyt virkauran TAMK:n liiketalouden ja median lehtorina.
Nyt ajattelen, että olisi pitänyt kuvata paljon enemmän.
Luomuslaiset eivät ole tavanneet toisiaan kymmeniin vuosiin, mutta nyt lauantaina Virinään on ilmoittautunut sopivan intiimi joukko aikalaisia näyttelyn virallisiin avajaisiin.
– Nyt ajattelen, että olisi pitänyt kuvata paljon enemmän. Kaikkea ei kuitenkaan voinut kuvata. Jos joku ei kuvissa näy, hän ei ole osunut oikeaan aikaan paikalle, Mansisto pohtii.
Pelle Miljoonan keikka Virroilla 1979 oli iso juttu.
1979 – viimeinen syksy -näyttely on saanut nimensä aikansa ykkösbändi Pelle Miljoonan albumista ja biisistä. Taustalla on myös bändin ikimuistoinen keikka Virtain työväentalolla vuosikymmenen vaihteessa.
– Aikalaiset voivat käydä fiilistelemässä ja muistelemassa, nuoremmille näyttely kertoo, millaista meno oli isoisän aikaan.
Näyttely on esillä Virinässä 30. syyskuuta asti.
Tuija Veija
Vaikka mies on päättänyt, ettei muistele menneitä, sillä tietää sen olevan loputon suo, hän saattaa silti löytää itsensä katselemasta liki 50 vuoden takaisia valokuvia ja miettivänsä näyttelyn pystyttämistä entiseen kotikaupunkiinsa.
Näin kävi Harri Karviselle, joka joutui toteamaan, että aika kultaa muistot. Hän otti yhteyttä Kimmo Mansistoon, joka jo nuoruusvuosinaan harrasti valokuvausta ja pyöri samoissa bändiporukoissa.
– Harri kysyi, vieläkö minulla on vanhoja negoja tallessa. Olihan niitä. Skannasin pohjaksi noin 650 kuvaa, näyttelyyn niistä tulostettiin 60, Mansisto kertoo.
Virinään on nyt koottu valokuvanäyttely, joka kertoo ja kuvaa 1970–80 lukujen taitteen aikaisia virtolaista rock-yhtyeitä ja nuorisoa.
– Näyttely on ajankuva, johon kuuluu pienen kaupungin 70–80-lukujen vaihteen nuorison levoton välitila, jossa ei oikein tiennyt, minne ollaan menossa. Siinä oli pelkoa aikuistumisesta, nuoruuden loppumisesta, odotus tuntemattomasta, kun oma elämä on oikeasti vihdoin lähdössä lentoon, Karvinen luonnehtii.
– Se oli kuitenkin nautittava olotila. Aikuisuuteen ei ollut hoppua, mutta mielessä oli myös epäilys siitä, onko kauhean viisasta ajelehtia. Koko ajan ympärillä oli sen ajan huikea pörinä.
Näyttelyssä ovat mukana Donna, Liz & Lizards, Frank Baders, Schoolgirls ja Siberia sekä Luomus-yhdistys ja pienlehti Glenssi.
Valokuvien lisäksi esillä on virtolaisbändien levyjä, esitteitä ja promomateriaalia.
– Emme pyrikään täydellisyyteen. Tärkeintä näyttelyssä on sama meininki kuin meillä 70-luvun lopulla oli, eli tehdään itse ja yhdessä, eli tekemisen meininki, Mansisto kuvailee.
Tärkeintä näyttelyssä on sama meininki kuin meillä 70-luvun lopulla oli, eli tehdään itse ja yhdessä.
Hän tavoitteli kuvien valinnassa erilaisten persoonien kuvaamista, erilaisia tapahtumia ja ajankuvaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa kautta. Hän ei pyrikään kaikenkattavaan dokumentointiin.
– Silloin elettiin vähän kuin viimeistä päivää. 80-lukua pelättiin kuin maailmanloppua. Kukaan ei tavoitellut hyvää jälkeä, itse tekeminen oli tärkeintä, olimme vain omat itsemme.
– Toki luimme lehtiä, mitä muissa kunnissa tapahtuu. Ähtärissäkin oli musiikkiyhdistys, jonka kanssa teimme yhteistyötä. Tampere ja Seinäjoki olivat jo suurkaupunkeja, joihin päästiin keikoille, Karvinen toteaa.
Harri Karvinen ja Kimmo Mansisto esittelevät näyttelyn ainoaa värikuvaa. Käki (Kari Mäki) ja Jamppa (Pasi Tuominen) keikkavauhdissa.
Musaopiston Luomus-kasvatit
Musiikkiopisto perustettiin Virroille vuonna 1972. Se innosti nuoria musiikkiharrastuksen pariin. Nuoret perustivat bändejä ja uuden aallon musiikki rantautui Virroillekin.
Loppukesällä 1979 nuoret perustivat musiikkiyhdistys Luomus ry:n. Luomuksen lehti Glenssi oli oman aikansa tuote, jota tehtiin huimat kaksi numeroa.
– Ensimmäinen numero oli ilmainen, toisen hinnaksi määrättiin kolme markkaa. Kolmatta numeroa ei ole suunnitteilla, toimitussihteerinä toiminut Karvinen virnistää.
– Luomus oli kova juttu, sitä oli hauska tehdä. Virroilla oli ihailtavaa tekemisen meininkiä ja yhdistyksessä oli parhaimmillaan yli 200 jäsentä. Glenssi tosin uutisoi, että jäseniä olisi ollut liki 400, mutta se saattoi olla hieman liioiteltua.
Glenssi oli oman aikansa tuote, joka kuvasi virtolaisuutta nuorten näkökulmasta.
Vanhaa jengiä koolla lauantaina
1980-luvun alussa porukka alkoi hajota, pojat lähtivät armeijaan ja sitä kautta maailmalle, tytöt opiskelemaan. Harva jäi Virroille.
Ajelehtiminen päättyi aikanaan. Mansisto suuntasi luovana ihmisenä arkkitehtiopintoihin ja teki työuransa oululaisissa arkkitehtitoimistoissa.
– Aloitin opinnot Tampereella 1978, mutta valokuvaaminen oli pääosassa koko ajan, hän kertoo.
Karvisella ajelehtiminen kesti pidempään. Hän perusti ohjelmatoimisto Preston yhdessä Juha ”Frank” Harjun kanssa.
– En osannut ajatella sitä työnä. Se oli lähinnä harrastus, josta sai vähän rahaa, jolla ostaa lauantaimakkaraa pöytään. Takaraivossa oli kuitenkin ajatus, että ennen kuin täyttää 30, pitää hankkia ammatti. Selkeää tavoitetta ei ollut.
Karvinen opiskeli vasta aikuisena, ja Karvinen on tehnyt virkauran TAMK:n liiketalouden ja median lehtorina.
Nyt ajattelen, että olisi pitänyt kuvata paljon enemmän.
Luomuslaiset eivät ole tavanneet toisiaan kymmeniin vuosiin, mutta nyt lauantaina Virinään on ilmoittautunut sopivan intiimi joukko aikalaisia näyttelyn virallisiin avajaisiin.
– Nyt ajattelen, että olisi pitänyt kuvata paljon enemmän. Kaikkea ei kuitenkaan voinut kuvata. Jos joku ei kuvissa näy, hän ei ole osunut oikeaan aikaan paikalle, Mansisto pohtii.
Pelle Miljoonan keikka Virroilla 1979 oli iso juttu.
1979 – viimeinen syksy -näyttely on saanut nimensä aikansa ykkösbändi Pelle Miljoonan albumista ja biisistä. Taustalla on myös bändin ikimuistoinen keikka Virtain työväentalolla vuosikymmenen vaihteessa.
– Aikalaiset voivat käydä fiilistelemässä ja muistelemassa, nuoremmille näyttely kertoo, millaista meno oli isoisän aikaan.
Näyttely on esillä Virinässä 30. syyskuuta asti.