Olet­ko lu­ke­nut Kaa­ri Ut­ri­on tie­to­kir­jaa ni­mel­tään ”Ee­van tyt­tä­ret”? Se ker­too nai­sen elä­mäs­tä his­to­ri­an eri ai­ka­kau­si­na ja eri nä­kö­kul­mis­ta. Nai­set ovat yleen­sä­kin jää­neet his­to­ri­an kir­joi­tuk­ses­sa si­vuun, sil­lä suu­rin osa nai­sis­ta on toi­mi­nut mies­ten­sä ja per­heen­sä tu­ki­na. Toki poik­keuk­si­a­kin ai­na on ja tu­lee ole­maan.

Näin äi­tien­päi­vän lä­hei­syy­des­sä nai­seu­teen pa­neu­tuu tie­tys­ti las­ten kas­vat­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Äi­tiys on suu­ri teh­tä­vä, näin sen näen. Se ei pää­ty kos­kaan. Äi­tiys saat­taa teh­dä it­ses­tä hiu­kan vä­hem­män it­sek­kään, mut­ta täy­del­lis­tä se ei ke­nes­tä­kään tee. Jos äi­tiys tuot­taa vie­lä iso­äi­tiy­den­kin, al­kaa elä­män lah­jo­ja ol­la kool­la jo mel­koi­nen mää­rä.

Su­ku­tut­ki­muk­sen kaut­ta olen jos­sa­kin mää­rin saa­nut tie­tää omis­ta esi­äi­deis­tä­ni asi­oi­ta, jot­ka he­rät­tä­vät kun­ni­oi­tus­ta ja ar­vos­tus­ta. Olen ker­to­nut jo ai­em­min heis­tä, joi­ta olen ai­dos­ti koh­dan­nut ja joi­den kans­sa olen osan elä­mää­ni viet­tä­nyt. Mut­ta on ole­mas­sa myös hei­tä, joi­den elä­mään ha­lu­ai­sin vie­lä tu­tus­tua li­sää. Yk­si täl­lai­nen nai­nen oli Ala­vu­den Sap­sa­lam­min ky­läs­sä 1700- ja 1800-lu­ku­jen vaih­tees­sa elä­nyt Re­gi­na Har­ju­mä­ki. Hän on iso­äi­din iso­äi­din iso­äi­ti­ni. Hä­nen taus­tan­sa on aa­te­li­nen, mut­ta hä­nes­tä tuli ta­lon emän­tä. Hän kuo­li jo 41-vuo­ti­aa­na, mut­ta eh­ti sii­hen ikään syn­nyt­tää 7 las­ta. Voin vain ku­vi­tel­la, et­tä hä­nel­lä oli­si meil­le tä­män päi­vän ih­mi­sil­le pal­jon ker­rot­ta­vaa sii­tä maa­il­mas­ta, jos­ta hän tän­ne tuli ja sii­tä­kin maa­il­mas­ta, jos­sa hän ai­kui­si­äl­lä toi­mi.

Hiu­kan myö­hem­min eli v. 1856-1953 ele­li isoi­sän iso­äi­ti­ni Kai­sa Ri­ta­ri Ala­vu­den Ri­ta­rin­ky­läs­sä. Hän toi­mi suu­ren osan elä­mään­sä pait­si maa­ta­lon emän­tä­nä, niin myös isän­tä­nä, kos­ka jäi jo var­hain les­kek­si. Hä­nen elä­mäs­tään tie­dän enem­män kuin Re­gi­nan elä­mäs­tä, mut­ta en sit­ten­kään pys­ty eläy­ty­mään sii­hen maa­il­maan, joka hä­nen ai­ka­naan val­lit­si näil­lä seu­duin.

Mitä enem­män nais­ten maa­il­maan up­pou­tuu, sitä enem­män nai­sia ar­vos­taa. Olen vain yk­si osa tätä su­ku­pol­vien ket­jua, ku­ten si­nä­kin. Meil­le on an­net­tu teh­tä­vä ja sen teh­tä­vän täyt­tä­mi­nen voi si­säl­tää äi­tiy­den tai sit­ten äi­tiys ei sii­hen si­säl­ly.

Kau­nis­ta ja ai­nut­ker­tais­ta äi­tien­päi­vää si­nul­le lu­ki­ja­ni!

Tuu­la Jo­ki­nen