Toi­saal­ta kaik­ki on vä­li­ai­kais­ta ja ohi­me­ne­vää, mut­ta toi­saal­ta mi­kään ei ka­toa ei­kä ai­ka lak­kaa ole­mas­ta. Ai­ne ja ai­ka ovat ai­na.

Näin sy­väl­li­siä poh­din uu­den vuo­den al­ka­es­sa. Ih­mis­ten kek­si­mää tämä kaik­ki yh­teis­kun­nan jär­jes­tys ym­pä­ril­läm­me on, sil­lä meil­lä on tai­pu­mus lo­ke­roi­da asi­oi­ta, jot­ta nii­tä oli­si hel­pom­pi ym­mär­tää. Tie­de ja te­o­ri­at pe­rus­tu­vat ole­tuk­sil­le, joi­ta on tes­tat­tu ja on to­det­tu nii­den nou­dat­ta­van tiet­tyä kaa­vaa. Jos löy­tyy uu­sia syy- ja seu­raus­suh­tei­ta, on te­o­ri­oi­ta siis tar­kis­tet­ta­va.

Kun on re­a­lis­ti, tie­tää, et­tei­vät ih­mis­ten ai­voi­tuk­set pe­rus­tu ai­na hy­vään ja toi­vot­ta­vaan. Re­a­lis­ti tie­tää kui­ten­kin sen, et­tä pie­nel­lä­kin epäit­sek­kääl­lä te­ol­la on vai­ku­tuk­sen­sa. Maa­il­mas­ta voi teh­dä pa­rem­man pai­kan, ei­kä se mer­kit­se vält­tä­mät­tä sil­mien um­mis­ta­mis­ta, vaan päin­vas­toin pa­han kään­tä­mis­tä hy­väk­si: yh­den ki­ven kään­tä­mis­tä ker­ral­laan.

Mei­dän suo­ma­lais­ten ei pi­täi­si mis­sään ni­mes­sä hä­ve­tä kult­tuu­ri­am­me ja pe­rin­tei­täm­me. Sa­nan- ja us­kon­non­va­paus ei­vät tar­koi­ta sitä, et­tä mei­dän pi­tää hy­lä­tä kaik­ki se, mil­le vuo­si­sa­to­ja on ra­ken­net­tu. Mo­raa­lin ala­sa­jo mer­kit­see yleen­sä yh­teis­kun­nan rap­pi­o­ta. Täs­tä on his­to­ri­al­li­sia esi­merk­ke­jä ja to­dis­tei­ta, vaik­ka nii­tä ei ha­lu­ai­si to­dek­si us­ko­a­kaan.

Ai­ne ja ai­ka säi­ly­vät ai­na. Kaik­ki, mikä on jos­kus ol­lut, jat­kaa ole­mas­sa­o­lo­aan, ta­val­la tai toi­sel­la. Jo­kai­nen elä­mä on tär­keä ja osa suur­ta ko­ko­nai­suut­ta, jon­ka me yh­des­sä muo­dos­tam­me. Et ole tääl­lä tur­haan, et­kä vail­la mer­ki­tys­tä. Si­nä­kin voit vai­kut­taa ai­kaan.

Us­kon, toi­von ja rak­kau­den kyl­läs­tä­mää al­ka­vaa vuot­ta kai­kil­le!

Tuu­la Jo­ki­nen