Olet­ko ta­van­nut epäit­se­käs­tä ja pyy­tee­tön­tä ih­mis­tä, joka aut­taa ja toi­mii toi­sen hy­väk­si pyy­tä­mät­tä sii­tä palk­ki­o­ta tai huo­mi­o­ta? Ha­lu­ai­sit­ko ol­la sel­lai­nen ih­mi­nen? Sel­lai­sia ih­mi­siä tar­vit­tai­siin näi­nä kyl­mä­kis­koi­si­na ai­koi­na, jol­loin oma minä on nos­tet­tu kai­ken mi­tak­si ja ky­sy­tään, mitä yh­teis­kun­ta voi­si teh­dä mi­nun hy­väk­se­ni ei­kä ky­sy­tä, mitä minä voi­sin teh­dä yh­teis­kun­nan hy­väk­si.

Tois­ta voi aut­taa mo­nel­la ta­val­la ei­kä suin­kaan vä­häi­sin ole se, et­tä koh­taa toi­sen kuu­le­vin kor­vin. Jo­kai­sel­la on taak­kan­sa kan­net­ta­va­naan, ei­kä taak­kaa voi tie­ten­kään toi­sen kan­net­ta­vak­si siir­tää­kään. Kun huo­maa, et­tä sa­man­lai­sia taak­ko­ja on muil­la­kin, voi käy­dä niin, et­tä hen­ki­nen kuor­ma vä­he­nee, vaik­ka kuor­ma si­nän­sä oli­si­kin ras­kas.

Ny­ky­ään kes­kus­tel­laan pal­jon ra­has­ta ja sääs­töis­tä. Mil­tei kai­kes­ta ol­laan leik­kaa­mas­sa ja sa­mas­sa ry­tä­käs­sä muun mu­as­sa avus­tus­jär­jes­tö­jen tu­kia vä­hen­ne­tään. Kai­kel­la on tie­ten­kin hin­tan­sa ei­kä il­mai­sia pal­ve­lui­ta tai tuot­tei­ta ole ole­mas­sa­kaan. Voi­si­ko puut­teen kor­va­ta epäit­sek­kyy­del­lä ja aut­ta­mi­sen ha­lul­la?

Olen koh­dan­nut elä­mäs­sä­ni muu­ta­man ih­mi­sen, jos­ta voi hy­väl­lä syyl­lä käyt­tää sa­naa epäit­se­käs. Täl­lai­sen ih­mi­sen seu­ras­sa on ko­ke­nut ole­van­sa huo­mi­oi­tu ja tur­vas­sa. Mo­lem­min­puo­li­nen luot­ta­mus on si­ne­töi­nyt ys­tä­vyy­den, jota ei voi ra­hal­la os­taa. Ar­ki­päi­vä voi si­säl­tää pal­jon tätä hen­kis­tä voi­maa, jota si­vis­tys­sa­na alt­ruis­mi tar­koit­taa.

Tuu­la Jo­ki­nen