"On häm­mäs­tyt­tä­vää, mi­ten pal­jon ih­mi­nen ha­lu­aa ja unel­moi, kun tie­tää, mi­ten vä­häs­tä tu­lee on­nel­li­sek­si."

Tämä kir­jai­li­ja Kai­sa Rait­ti­lan aja­tus sy­sä­si mi­nut poh­dis­ke­le­maan, mitä oi­ke­as­taan on­nel­li­suus tar­koit­taa. On­ko se jo­kin py­sy­vä olo­ti­la, jota it­se oh­jai­len ja yl­lä­pi­dän vai voi­ko sen saa­vut­taa yk­sin­ker­tai­ses­ti vain tyy­ty­mäl­lä sii­hen, mitä on. On­ko mah­do­ton aja­tus, et­tä et­tä juu­ri tämä täs­sä on pa­ras­ta ai­nut­ker­tais­ta elä­mää­ni?

Kai­sa Rait­ti­la jat­kaa: "Ih­mi­sel­lä on syvä tar­peen­sa tul­la ra­kas­te­tuk­si ja näh­dyk­si. Moni hoi­taa puu­tet­taan lii­al­la työl­lä, lii­al­la so­mel­la, lii­al­la ur­hei­lul­la, lii­al­la tur­ruk­keel­la."

Erääl­tä mun­kil­ta ky­sel­tiin: olet­ko on­nel­li­nen? Hän vas­ta­si, et­tei oi­ke­as­taan hae on­nel­li­suut­ta, vaan ha­kee rau­haa. Rau­ha mer­kit­si hä­nel­le olo­ti­laa, jos­sa ei kai­paa mi­tään, vaan on tyy­ty­väi­nen ole­mas­sa ole­vaan.

Kun näi­tä asi­oi­ta poh­dis­ke­lee, ei oi­ke­as­taan voi sa­noa kuin, et­tä tyy­ty­väi­syys ja rau­ha voi­si teh­dä meis­tä koko yh­tei­sö­nä on­nel­li­sen. Sii­hen pää­se­mi­sek­si vaa­di­taan vain rau­han löy­tä­nyt yk­si ih­mi­nen ker­ral­laan.

Tuu­la Jo­ki­nen