Kun en saa­nut fluns­san ja ko­van ys­kän vuok­si nu­kut­tua ja jou­duin vä­sy­myk­ses­tä huo­li­mat­ta val­vo­maan, tuli jos­ta­kin mie­lee­ni (ja yl­lät­tä­väs­ti juu­ri sak­sak­si) sa­na­pa­ri ”im Ge­gen­teil”. Se tar­koit­taa suo­mek­si ”päin­vas­toin”.

Aloin tie­tys­ti sit­ten poh­tia, mitä tuo il­mai­su tar­koit­taa, mitä se nyt mi­nul­le ker­too ja mik­si juu­ri se al­koi val­la­ta mie­le­ni. Aloin lei­ki­tel­lä aja­tuk­sel­la, et­tä mitä ta­pah­tui­si, jos asi­at kään­täi­si ai­na pää­la­el­leen ja vas­ta­koh­dik­seen. Se aut­tai­si var­mas­ti pää­se­mään yli epä­miel­lyt­tä­vis­tä ja vai­keis­ta asi­ois­ta ja hel­pot­tai­si asen­noi­tu­maan pa­rem­min haas­ta­viin olo­suh­tei­siin. Oli­si syy­tä aja­tel­la, et­tä asi­at voi­si­vat ol­la vie­lä huo­nom­min­kin.

Mie­lee­ni nou­si jos­ta­kin ma­te­maat­ti­nen kaa­vio, koor­di­naa­tis­to. Koor­di­naa­tis­to ku­vaa lu­ku­suo­ria, jois­sa 0-pis­teen eli ori­gon mo­lem­min puo­lin on po­si­tii­vi­sia ja 

ne­ga­tii­vi­sia lu­ku­ja. Lu­vun vas­ta­lu­ku saa­daan vaih­ta­mal­la sen etu­merk­kiä. Lu­vun 10 vas­ta­lu­ku on -10. Voi­ko siis sa­noa, et­tä on teh­ty jo­ta­kin päin­vas­toin? Lu­vun 3 kään­teis­lu­ku on 1/3 eli kään­teis­lu­vul­la tar­koi­te­taan lu­kua, jon­ka kans­sa al­ku­pe­räi­sen lu­vun tulo on yk­si. Nyt ei sit­ten toi­mit­tu­kaan päin­vas­toin!

Ajat­te­lin seu­raa­vak­si, et­tä on­ko ih­mi­nen sit­ten ”vas­ta­ran­nan­kiis­ki”, jos muut­taa kai­ken vas­tak­kai­sek­si eli voi­si sa­noa, et­tä ih­mi­nen te­kee tuol­loin val­koi­ses­ta mus­tan ja mus­tas­ta val­koi­sen.

Seu­raa­vak­si aja­tuk­se­ni liit­tyi mark­ki­noin­nis­ta op­pi­maa­ni kä­sit­tee­seen ei-ih­mi­sis­tä eli asi­ak­kais­ta, jot­ka tor­ju­vat sys­te­maat­ti­ses­ti sen, mitä tar­jo­taan. Erään myyn­ti­o­pin mu­kaan ei-ih­mi­siä pi­täi­si lä­hes­tyä vaik­ka­pa näin­kin töy­ke­äs­ti: ”Sinä nyt et ai­na­kaan tätä tar­vit­se!”. Mil­tä kuu­los­tai­si, jos si­nuun suh­tau­dut­tai­siin noin suo­ra­su­kai­ses­ti ja louk­kaa­vas­ti? Re­ak­tio lie­nee suu­rin piir­tein ”tais­te­le tai pa­ke­ne” -tyyp­pi­nen.

Kun olin tar­peek­si ma­kus­tel­lut ”im Ge­gen­teil” -sa­non­taa, ajat­te­lin men­nä pit­käk­se­ni ja toi­voa unen tuo­van hel­po­tus­ta tu­ka­laan, vi­rus­tau­din ai­heut­ta­maan, olo­ti­laa­ni. 

Aa­mul­la he­rä­sin uu­sin voi­min ja muis­tis­sa­ni oli koko yöl­li­nen aja­tus­kul­ku­ni. Tämä piti kai ker­toa si­nul­le miet­ti­äk­se­si, mitä voi­sit elä­mäs­sä­si teh­dä päin­vas­toin.

Tuu­la Jo­ki­nen