Ket­tu­lan ky­läs­sä val­mis­tau­dut­tiin ju­han­nuk­sen viet­toon. Il­lal­la oli tie­dos­sa tans­sit Ket­tu­lan ran­nas­sa.

Nei­dot Sa­nel­ma ja Ran­nan Mai­ja oli­vat in­nois­saan tu­le­vas­ta ta­pah­tu­mas­ta. Oli­han ky­län väki kool­la ja ke­sä­vie­rai­ta­kin saa­pui­si pai­kal­le.

– Kyl­lä­pä nyt tu­lee puh­das­ta, kun oi­kein pai­kat kuu­ra­taan, sa­noi Sa­nel­ma ja ta­put­te­li sau­na­vas­tal­la iho­aan.

– Jo­han me kel­paam­me vaik­ka Lin­nan juh­liin, kun näin kau­nis­tau­dum­me, huo­kai­si Mai­ja unek­sien il­lan tans­seis­ta.

– Pyh, mitä me Lin­nan juh­lis­sa te­ki­sim­me? Voi sen­tään, ran­nal­la tans­sit on ihan pa­ras­ta. Saam­me men­nä ri­va­kas­ti polk­kaa ja jenk­kaa, kun oi­kein vauh­tiin pääs­tään, sa­noi Sa­nel­ma ja heit­ti ison kau­hal­li­sen vet­tä kiu­kaal­le.

Löy­lyn jäl­keen nai­set vil­voit­te­li­vat ja naut­ti­vat kyl­miä vir­vok­kei­ta.

Läm­min jal­ka­kyl­py ren­tout­ti jal­ko­ja ja sen iha­na kuk­kais­tuok­su täyt­ti sau­nan.

– On se kum­ma jos ei var­paat oi­ke­ne ja ver­ry, niin et­tä ja­lois­sa veri kier­tää vin­has­ti. Tok­ko­pa sitä malt­taa tans­seis­sa ko­vin is­tua, kun on sen­tään ke­sän­viet­toon pääs­ty, to­te­si Sa­nel­ma ja oi­koi sää­ri­ään tuu­mi­tel­len.

– Sen minä us­kon, et­tä sinä et lo­pe­ta, en­nen­kö pe­li­man­nit häi­pyy ko­tiin, vas­ta­si Mai­ja ja tirs­kah­ti nau­ra­maan.

–¨Höp­sis­tä, minä en tur­hia kai­nos­te­le, vaan otan kai­ken myös lii­kun­nan kan­nal­ta, sa­noi Sa­nel­ma vir­nis­tä­en ja oi­kai­si sel­kän­sä suo­rak­si to­dis­taak­seen Mai­jan ole­van vää­räs­sä .

– Us­kon­han minä sen! Voi El­me­ri res­suk­kaa, kuin­ka hä­nen käy? Sää­lit­te­li Mai­ja El­me­riä ää­neen.

– Hy­vin­pä tie­ten­kin, kyl­lä minä pi­dän naa­pu­ris­ta huo­len, vas­ta­si Sa­nel­ma ja is­ki Mai­jal­le nau­rus­sa suin sil­mää.

Tuu­lia Mar­ja­nen

ku­va­tai­tei­li­ja
joka kä­sit­te­lee ar­jen
ko­miik­kaa
vä­rik­käi­den hah­mo­jen kaut­ta