”Mie­le­tön­tä on sur­ra sitä, min­kä on me­net­tä­nyt, iloit­se­mat­ta sii­tä, mikä on jäl­jel­lä”

Plu­tark­hos

Edel­lä ole­va lau­se py­säyt­ti. As­kel-leh­den pää­toi­mit­ta­ja Frei­ja Öz­can oli taas löy­tä­nyt pää­kir­joi­tuk­ses­saan oi­ke­at sa­nat ja ym­mär­tä­nyt ker­ras­saan tär­ke­än asi­an. Hän to­sin kri­ti­soi sitä, et­tä kun me kas­va­tam­me ja val­men­nam­me ih­mi­siä, niin ajat­te­lem­me lä­hes ai­na te­hok­kuut­ta ja me­nes­tys­tä – em­me juu­ri an­na eväi­tä pet­ty­mys­ten sie­tä­mi­seen.

Pet­ty­myk­siä tu­lee kui­ten­kin vas­taan, sil­le em­me voi par­haal­la tah­dol­lam­me­kaan yh­tään mi­tään. Tie­dän, et­ten ole pet­ty­mys­ten sie­tä­mi­ses­sä mi­kään mes­ta­ri, en­kä sik­si ja­ke­le neu­vo­ja ja oh­jei­ta sel­lai­ses­ta, jota en it­se­kään hal­lit­se. It­se­ään kui­ten­kin sääs­täi­si huo­mat­ta­vas­ti, jos niin pys­tyi­si te­ke­mään.

Asi­a­kas­pal­ve­lu on tär­ke­ää, jot­ta asi­ak­kai­den pet­ty­myk­set mi­ni­moi­tai­siin. Em­paat­tis­ta, tois­ta kuun­te­le­vaa ja rat­kai­sua et­si­vää asi­a­kas­pal­ve­li­jaa ei voi­ta mi­kään. Mut­ta kun maa­il­mas­sa kaik­ki ei ole hy­vän asi­a­kas­pal­ve­lun va­ras­sa, ei­kä oma suo­rit­ta­mi­nen rii­tä ha­lu­tun lop­pu­tu­lok­sen ai­kaan­saa­mi­seen, niin sit­ten on vain tyy­dyt­tä­vä sii­hen, mitä on jäl­jel­lä.

Jos Plu­tark­hos oli osu­nut oi­ke­aan, niin sitä sa­maa voi sa­noa Go­et­hes­ta­kin:

”Joka päi­vä pi­täi­si kuul­la vä­hin­tään yk­si lau­lu,
lu­kea yk­si hyvä runo,
näh­dä joku oi­val­li­nen maa­laus
ja jos se oli­si mah­dol­lis­ta,
pu­hua muu­ta­mia jär­ke­viä sa­no­ja.”

Tuu­la Jo­ki­nen