Olen jos­kus udel­lut, mik­sei Vir­roil­la ole Lid­liä. Mi­nul­le on useim­mi­ten vas­tat­tu: ”Ei oo, ei­kä tuu! Meil­le riit­tää omat Äs­sä ja Koo.” Täs­tä nä­kö­kul­mas­ta asi­oi­ta tar­kas­tel­len tai­si käy­dä niin, et­tä Tok­man­ni pää­si li­vah­ta­maan kau­pun­kiin vä­hän niin kuin va­hin­gos­sa. Mo­nen olen kuul­lut­kin sa­no­vat, et­tä jos ei Löy­tö­te­xis­tä löy­dy, niin sit­ten vas­ta me­nen Tok­man­nil­le.

Väis­tä­mät­tä tu­lee mie­leen eräs Do­nald Trump. Tä­mä­hän hais­kah­taa sil­tä et­tä kau­pun­gin is­ku­lau­se voi­si­kin ol­la: ”Vir­rat en­sin, Vir­rat first!.” Mie­ti­tään­päs sitä. Mi­ten vir­to­lai­set suh­tau­tu­vat tän­ne muut­ta­viin?

Ker­ron oma­koh­tai­sen ko­ke­muk­sen muu­al­ta. Aloit­te­lin työ­u­raa­ni Kark­ki­las­sa. Olin nuo­ri, in­no­kas ja ak­tii­vi­nen. Jon­kin ajan ku­lut­tua olin ko­kouk­ses­sa Tuo­ri­lan työ­vä­en­ta­lol­la. Olin jo jo­tain saa­nut ai­kai­sek­si­kin, niin­pä pu­heen­joh­ta­ja toi­vot­te­li ter­ve­tul­leek­si: ”Kun muu­ta­man ker­ran saa sel­kään­sä, pää­see kark­ki­la­lai­sek­si, mut­ta tuo­ri­la­lai­sek­si ei pää­se kos­kaan.”

Tuo­ri­la on pie­ni oma­ko­ti­a­lue ydin-Kark­ki­las­sa. Siel­tä eh­kä voi­daan sa­noa Kark­ki­lan (tai aluk­si Hög­for­sin) al­ka­neen. Teh­taan asun­not ja uu­det asun­to­a­lu­eet ovat syn­ty­neet sen lai­doil­le. Tuo­ri­la on ikään kuin al­ku­ko­ti. Sin­ne pi­tää syn­tyä.

Vuo­sien var­rel­la olen kuul­lut Vir­roil­la use­an­kin hen­ki­lön va­lit­ta­neen, et­tä vir­to­lai­sek­si on vai­kea pääs­tä. Ol­laan vaan omis­sa tu­tuis­sa ym­py­röis­sä, ei­kä tu­lok­kaan ole help­po pääs­tä ”si­sä­pii­riin”.

En nyt kui­ten­kaan kir­joi­ta nii­tä va­li­tuk­sia tä­hän, et­tä kau­pan myy­jä Mai­ja (nimi ja am­mat­ti muu­tet­tu) ker­too ko­ke­muk­sis­taan ”vie­raan­va­rai­suu­des­ta” seu­raa­vaa … Kui­ten­kin joku tun­nis­tai­si ”Mai­jan” tai alet­tai­siin ar­vail­la, ke­nes­tä on kyse. Näin voi­sin ai­heut­taa enem­män har­mia kuin hyö­tyä.

It­se olen ol­lut ke­sä­vir­to­lai­nen jo yli 30 vuot­ta. Sinä ai­ka­na olen tu­tus­tu­nut mo­niin ih­mi­siin ja asi­oi­nut erit­täin mo­nis­sa liik­keis­sä ja pal­ve­luis­sa. Jo­ten­kin sitä on oman paik­kan­sa ka­tu­ku­vas­sa saa­nut en­kä enää kai­paa jo­tain tun­nus­tus­ta. Sa­maa mas­saa ol­laan.

Su­vait­se­vuut­ta on usein tes­tat­tu ky­sy­mys­sar­jal­la. Ketä et hy­väk­syi­si naa­pu­rik­se­si, työ­ka­ve­rik­se­si, opet­ta­jak­se­si, lää­kä­rik­se­si, avi­o­puo­li­sok­se­si tai las­te­si ys­tä­väk­si.

Ko­kei­le eri vaih­to­eh­toi­na esi­mer­kik­si seu­raa­via ih­mis­ryh­miä: af­rik­ka­lai­nen, mus­li­mi, ro­ma­ni, ve­nä­läi­nen, ho­mo­sek­su­aa­li, al­ko­ho­lis­ti tai äh­tä­ri­läi­nen. Mie­len­kiin­toi­sek­si hom­ma me­nee, jos teet­te ky­se­lyn per­heen pii­ris­sä. Vält­tä­kää sil­ti rii­taa, ol­kaa su­vait­se­vai­sia toi­sil­len­ne.

Vir­roil­la oli­si hyvä mah­dol­li­suus esiin­tyä su­vait­se­vuu­den kau­pun­ki­na. Ei­vät kaik­ki Ikui­sen Ju­han­nuk­sen tai Ke­sä­Vir­rat­Soin osal­lis­tu­jat omia ol­leet. Hy­vin­hän niit­ten­kin kans­sa pär­jät­tiin.

Eh­kä vie­lä jos­kus saam­me Lid­lin­kin!

Ta­pio Ero­nen

ke­sä­vir­to­lai­nen,
myös syk­syi­sin ja
ke­väi­sin