Vir­tain ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­tia uh­kaa it­se­tu­ho. Mo­lem­mat seu­ra­kun­nat ai­ko­vat lak­kaut­taa it­sen­sä. Ne up­po­a­vat iki-iha­nan Tar­jan­teen sy­vän­tee­seen. Siel­tä nii­tä on mah­do­ton­ta nos­taa ylös.

Uu­del­la seu­ra­kun­nal­la on jo oma lo­gon­sa­kin. Sii­nä ei ole kirk­ko­ve­net­tä, mo­lem­pien seu­ra­kun­tien his­to­ri­al­lis­ta tun­to­merk­kiä. On­ko uu­del­la seu­ra­kun­nal­la vä­li­nei­tä men­nä eteen­päin ajan aal­lois­sa?

Pie­ni seu­ra­kun­ta on ai­na pa­rem­pi. Ih­mi­set tun­te­vat toi­sen­sa. Suu­res­sa seu­ra­kun­nas­sa yh­tei­söl­li­syys hä­vi­ää. Työn­te­ki­jöi­tä ei tun­ne­ta. He jää­vät kas­vot­to­mik­si. Mu­ro­lees­ta Äi­jän­ne­val­le on pit­kä mat­ka.

Seu­ra­kun­ta­työs­sä on kyse Ju­ma­lan koh­taa­mi­sen sa­lai­suu­des­ta. Tä­hän sa­lai­suu­teen kuu­luu olen­nai­ses­ti ih­mis­ten yh­teys. Ir­ral­li­suus ei ra­ken­na us­koa ei­kä seu­ra­kun­taa. Us­kon kut­su on sii­nä, et­tä olem­me Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­ta, vas­tuu­seen kut­sut­tu­ja Kris­tuk­sen val­ta­kun­nas­sa.

Tämä val­ta­kun­ta on mei­tä ih­mi­siä suu­rem­pi. Vas­tuu­seen kut­sut­tu­ja ovat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät ja myös luot­ta­mus­hen­ki­löt, jot­ka pää­tök­siä te­ke­vät.

Jo vuo­si­kym­me­niä on tois­tel­tu, et­tä ih­mi­set ovat etään­ty­neet kir­kos­ta ja sen sa­no­mas­ta. Asia on toi­sin­kin päin. Vir­tain ja Ruo­ve­den seu­ra­kun­nat etään­ty­vät mah­dol­li­sel­la lak­kaut­ta­mi­sel­laan jä­se­nis­tään ja sa­mal­la en­tis­tä enem­män myös niis­tä ih­mi­sis­tä, jot­ka ei­vät seu­ra­kun­taan kuu­lu.

Yh­dis­ty­mi­sen vas­tus­ta­mi­nen ei ole lain­kaan tun­ne­ky­sy­mys. Yh­dis­tä­mi­ses­sä ei myös­kään ole kyse pel­käs­tään hal­lin­nol­li­ses­ta rat­kai­sus­ta. Yk­sin­ker­tai­ses­ti, on jär­ke­vää pi­tää yl­lä pie­niä, ih­mi­sen­ko­koi­sia seu­ra­kun­tia.

Pien­ten yh­tei­sö­jen edut tie­de­tään jo yri­tys­maa­il­mas­ta­kin. Mitä kiin­te­äm­min työn­te­ki­jä tun­tee kuu­lu­van­sa yh­tei­söön­sä, sitä pa­rem­pi työn­te­ki­jä hän on yri­tyk­sel­leen. Tämä on tot­ta seu­ra­kun­ta­yh­tei­sös­sä­kin. Ir­ral­li­suus te­kee vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäk­si.

Pal­jon on pu­hut­tu kir­kos­ta ero­a­mi­sen li­sään­ty­mi­ses­tä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan syy seu­ra­kun­tien jä­sen­mää­rän las­kuun on se, et­tä kirk­ko ja seu­ra­kun­ta ko­e­taan etäi­sek­si. Nuo­ret ai­kui­set hyl­kää­vät eri­tyi­ses­ti ne ra­ken­teet, jot­ka ovat heil­le lii­an suu­ria ja etäi­siä.

Ani har­va al­le kol­mi­kymp­pi­nen kuu­luu jo­hon­kin po­liit­ti­seen puo­lu­ee­seen. Kun seu­ra­kun­ta etään­tyy, niin se jä­te­tään. Pien­ten seu­ra­kun­tien lak­kaut­ta­mi­nen ei täs­sä­kään va­los­sa ole jär­ke­vää.

Meil­le on ker­rot­tu, et­tei seu­ra­kun­tam­me ole krii­si­seu­ra­kun­ta. Sit­ten on jat­ket­tu: nyt on syy­tä va­rau­tua…On sa­not­tu, et­tä seu­ra­kun­nan la­ki­sää­tei­set toi­met vaa­ran­tu­vat ta­lou­den ki­ris­ty­es­sä.

Kuin­ka moni päät­tä­jis­tä tie­tää, mitä nämä la­ki­sää­tei­set toi­met ovat? Seu­ra­kun­nat ovat Ju­ma­lan sa­nan ja sak­ra­ment­tien ja­ka­mis­ta var­ten. Kirk­ko­la­ki ja Kirk­ko­jär­jes­tys mää­rää­vät, et­tä seu­ra­kun­nas­sa pi­tää ol­la ju­ma­lan­pal­ve­lus­toi­min­taa (mm.pa­pit, kant­to­rit), di­a­ko­ni­a­työ­tä (di­a­ko­ni) ja rip­pi­kou­lu­työ­tä eli kas­va­tus­työ­tä. Hau­taus­toi­mi kuu­luu seu­ra­kun­nal­le. Mi­tään muu­ta lait ei­vät oi­ke­as­taan edel­ly­te­tä.

Maa­seu­dul­la tar­vi­taan ai­na lu­jaa it­se­tun­toa. Nyt pi­tää he­rä­tä, mo­nes­sa­kin mer­ki­tyk­ses­sä. Tämä ti­lan­ne on myös kään­ne­koh­ta, mah­dol­li­suus, et­sik­ko­ai­ka.

Oman seu­ra­kun­nan mer­ki­tyk­sen ym­mär­tä­mi­nen on osa us­kon ym­mär­ryk­sen li­sään­ty­mis­tä. Mei­tä kut­su­taan ak­tii­vi­suu­teen, oman seu­ra­kun­nan jä­se­ni­nä toi­mi­mi­seen ja ko­ti­seu­ra­kun­ta­rak­kau­teen. Elä­mä tääl­lä voi uu­dis­tua. Sii­tä on merk­ke­jä. Vin­han kir­ja­kau­pan ylös­nou­se­mus, yh­teis­työ seu­ra­kun­nan ja kun­nan kans­sa on kii­tet­tä­vää. Kul­ku­rin kap­pe­lin ra­ken­ta­mi­nen Vi­su­ve­del­le on upea asia. Vir­roil­la on var­mas­ti omat vah­vuu­ten­sa.

Nyt ei to­del­la­kaan ole luo­vut­ta­mi­sen ja pe­rik­si an­ta­mi­sen ai­ka. Maal­lis­tu­nees­sa sa­ta­ma­kau­pun­gis­sa Paa­va­li­kin ke­hot­ti kes­tä­vyy­teen. Hän va­roit­ti nyrk­kei­ly­ter­mein pää­mää­rät­tö­mäs­tä il­maan ho­su­mi­ses­ta (1Kor.9:26). Nyt ei ole ai­ka ho­sua il­maan ja heit­tää pyy­het­tä ke­hään. Ju­ma­la kan­taa mei­tä, kun olem­me roh­kei­ta.

Kii­tok­set vt. kirk­ko­her­ra Juk­ka Tas­ki­sel­le avoi­mes­ta toi­min­nas­ta eteen lan­gen­nees­sa vaa­ti­vas­sa työ­teh­tä­väs­sä. Ei­vät tien­neet seu­ra­kun­tien päät­tä­jät­kään eh­dok­kaik­si aset­tu­es­saan kuin­ka vaa­ti­vaan paik­kaan jou­tui­si­vat.

Kim­mo Huil­la

pas­to­ri Ruo­ve­del­lä

v. 1978