Riko hiljaisuus, tuo ahdistava ja tukahduttava hiljaisuus. Aukaise surun verso, satiininen verho.
Kysy tai edes sano jotain.
Minä en jaksa puhua, puhu sinä minulle.
Kerro maailman tapahtumista ja siitä mitä meidän perheelle kuuluu?
Kuinka me voimme?
Onko säröjä, onko harmoniaa? Onko niin kuin ennen?
Ei ole! Se on muuttumatonta, vain pala palalta yltää lapsuuden kultamaille.
Hopeoidut heinät, kultapiiskut tuulessa elää.
Juha Sallila
Alavus
