Käsi van­ha jo herk­kä­nä ha­pui­lee
vaan kat­se on tyy­ni, kir­kas ja sees.
Kun ker­too hän päi­vis­tä raa­ta­jan
tuon kas­kien kor­pien kaa­ta­jan.

Hän ker­too kor­vis­ta kor­ke­his­ta
ja sois­ta suu­ris­ta hal­lai­sis­ta.
Asui usein köy­hyys sen kyn­nyk­sen al­la
oli sel­kä köy­ryi­nen raa­ta­jal­la.

Vaan kä­det van­kat ei va­pis­seet
sen kuin ois kun­na­hat tie­tä­neet.
Ne vih­doin tai­pui­vat ikeen al­la
jo pois­tui pel­loil­ta har­maa hal­la.

Nyt ku­kat kun­nail­la kuis­kai­lee
on täs­tä jos­kus as­tu­neet
nuo mie­het ul­jaat ja nai­set va­kaat
kum­puin al­la he nyt jo ma­kaa.

On tätä kas­tel­leet kyy­ne­leet
kun asui hal­la ja hyi­set veet.
Vann kuok­ka hei­lui ja kir­ves is­ki
myös keh­to kei­nui ja lap­si it­ki.

He ees­tä is­ki­vät lei­vän sen.
Oli luja us­kon­sa huo­mi­seen.
Vaan on­ko pel­loil­le seu­raa­jaa
sitä ku­kat kum­pu­jen kuis­kut­taa.

An­na-Lii­sa Mäki