Join la­sil­li­sen, join toi­sen­kin,
li­sää­kin vie­lä ti­la­sin.
Tyh­jin sil­min kat­se­lin,
elet­tyä elä­mää­ni muis­te­lin.

Van­hat ka­ve­rit, tu­tut
sekä mu­ka­vat naa­pu­rit.
Pois­sa täs­tä elä­mäs­tä
mie­les­sä­ni hy­vin säi­ly­vät.

Il­ta vaih­tui yök­si, vie­lä tar­joil­tiin.
Skyyp­pa­ri kuis­kas,
koh­ta pan­naan ovi kiin­ni.
Tyh­jen­sin la­si­ni, hor­ju­en läh­din,
en tar­vin­nut saat­ta­jaa.

Ul­ko­na ka­dul­la olin yk­sin,
ei ys­tä­vää.
Men­nei­tä ajat­te­lin, pa­le­lin.
Kos­kaan ei tie­dä,
mil­loin vii­ka­te hei­lah­taa
ja mat­kan tuo­ne­laan saa.
Tak­sis­sa­kin vie­lä syn­kis­te­lin,
mut­ta kui­ten­kin olin kii­tol­li­nen,
et­tä vie­lä elän­kin.
Elä­mä on ih­me, se on lah­ja.

Kos­ti Mä­ki­nen