Mi­ten saa­daan tori elä­väk­si ja ih­mi­set viih­ty­mään siel­lä pi­dem­pään, tu­le­maan toi­sen­kin ker­ran. Pian työ­hön­sä tart­tu­vis­ta uu­sis­ta päät­tä­jis­tä moni ky­syi­si mie­li­pi­det­tä myös kun­ta­lai­sil­ta. Konk­reet­ti­sim­mas­ta pääs­tä ide­oi­ta lie­nee ve­to­nau­lan saa­mi­nen to­ril­le, yh­des­sä vas­tauk­ses­sa ker­ro­taan, et­tä to­ril­le on suun­ni­tel­mia, ne vain pi­täi­si päi­vit­tää.

Vaik­ka vä­keä ei ole Vir­roil­la enää yh­tä pal­jon, kun pei­jais­päi­vien kul­ta­vuo­si­na, ei se se­li­tä sitä et­tei po­ruk­ka ko­koon­tui­si to­ril­le. Mi­kään ei ta­pah­du it­sek­seen, ei­kä ihan il­mai­sek­si. Yh­teis­työn ja yh­tei­söl­li­syy­den voi­maa tar­vi­taan kai­va­tun to­rie­lä­män pi­ris­tä­mi­sek­si­kin.

Riik­ka Tal­li­la