Suo­men­se­län Sa­no­mis­sa ker­rot­tiin 2. elo­kuu­ta 1988, et­tä Mir­ja ja Aar­ne Ka­ner­van ko­ti­pi­hal­la Vir­tain Her­ra­ses­sa kas­voi jät­ti­läis­ko­koi­sia au­rin­gon­kuk­kia.

 Sa­mas­sa ry­kel­mäs­sä oli kol­me kuk­kaa, jot­ka kaik­ki ylit­ti­vät kol­me met­riä, mut­ta kaik­kein pi­sim­mäl­lä oli mit­taa kol­me met­riä 60 sent­tiä.

 Eri­no­mai­sel­la ete­län­puo­lei­sel­la si­jain­nil­la ja au­rin­koi­sel­la ke­säl­lä oli var­mas­ti oma osuu­ten­sa kuk­kien pi­tuu­teen. Ku­kil­le oli kyl­lä asen­net­tu myös ”yks kak­kaa ka­nan­kak­kaa”, nau­res­ke­li Aar­ne.

 Al­kun­sa ku­kat sai­vat kuk­ka­ruu­kus­ta, jo­hon Mir­ja Ka­ner­va oli lait­ta­nut ne itä­mään. Har­ven­nuk­sen yh­tey­des­sä siir­ret­tiin osa ulos tou­ko­kuun puo­len vä­lin tie­noil­la. Sii­nä nämä Mir­jak­si, Aar­nek­si ja Jus­sik­si ris­ti­tyt ku­kat oli­vat ot­ta­neet mit­taa toi­sis­taan ja kil­pa oli tain­nut ol­la kova, kos­ka kai­kil­le oli ve­näh­tä­nyt mit­taa niin, et­tä avuk­si oli pi­tä­nyt ha­kea jo tu­ki­kep­pe­jä.

 Mir­ja ja Aar­ne oli­vat vii­kon reis­sul­la poh­joi­ses­sa, jos­sa mai­se­mia kat­sel­tiin sil­lä sil­mäl­lä, jos­ko siel­lä­kin oli­si kas­va­nut val­ta­via au­rin­gon­kuk­kia. Aar­ne kui­ten­kin to­te­si, et­tei siel­lä ol­lut kuin met­ri­siä tat­te­ja.