Jee­sus an­toi meil­le suu­ren ar­mon kuo­le­mal­la mei­dän kaik­kien syn­tiem­me täh­den. Mei­dän ih­mis­ten osal­le jäi vain se, et­tä pyy­däm­me hä­nel­tä an­teek­si kaik­ki syn­tim­me, niin hän ar­mah­taa mei­dät ja meis­tä tu­lee hä­nen seu­raa­ji­aan.

Kun ih­mi­nen saa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si, niin se on sel­lai­nen ko­ke­mus, et­tä sitä ei unoh­da kos­kaan. Se an­taa meil­le ian­kaik­ki­sen elä­män.” Jos me tun­nus­tam­me syn­tim­me, on hän us­kol­li­nen ja van­hurs­kas, niin et­tä hän an­taa meil­le syn­nit an­teek­si ja puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta vää­ryy­des­tä ” 1 Joh. 1: 9.

Lap­sel­le se kui­ten­kin täy­tyy se­lit­tää eri­lail­la kuin ai­kui­sel­le. Mei­dän poi­kam­me oli hyvä esi­merk­ki sii­tä mi­ten huo­nos­ti lap­si ym­mär­si sa­nan ar­mo. Hän oli vas­ta 5 - 6 v. ja kävi py­hä­kou­lua. Siel­lä hän oli op­pi­nut tu­tun las­ten­vir­ren, Ys­tä­vä sä lap­sien. Hän sit­ten ko­to­na lau­loi kol­mat­ta sä­keis­töä. Sa­nat me­ne­vät näin: ”Pidä mei­tä tur­vis­sas, Jee­sus ar­mo­hel­mas­sas.” Hän kui­ten­kin lau­loi sen näin: Pidä mei­tä tur­vis­sas, Jee­sus jau­hoo hel­mas­sas. Hän tie­si, et­tä äi­din hel­mas­sa oli jos­kus jau­ho­ja.

Täs­sä on sit­ten esi­merk­ki hy­vin ym­mär­re­tys­tä ar­mos­ta. Olin ker­ran Saa­ri­se­läl­lä les­ta­di­o­lais­ten ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Siel­lä oli myös eh­tool­li­nen. To­te­sin sil­loin, et­tä, meil­lä kai­kil­la on ar­mon tar­vet­ta. Osal­li­sis­tu­ji­na oli pal­jon pa­ris­kun­tia ja kaik­ki pyy­si­vät toi­sil­taan an­teek­si, en­nen kuin ot­ti­vat eh­too­lis­ta. Mi­nus­ta tämä oli oi­kein hyvä tapa.

Kyl­lä­hän kai­kis­sa per­heis­sä jos­kus rii­del­lään. Mut­ta Ju­ma­la an­taa an­teek­si pie­net ja suu­ret syn­tim­me, kun nöyr­rym­me pyy­tä­mään. ” sil­lä kaik­ki ovat teh­neet syn­tiä ja ovat vail­la Ju­ma­lan kirk­kaut­ta ” Room.3: 23. ” Ju­ma­la on yl­pei­tä vas­taan, mut­ta nöy­ril­le hän an­taa ar­mon ” Jaak. 4: 6. ” Niin kuin isä ar­mah­taa lap­si­aan, niin ar­mah­taa Her­ra nii­tä, jot­ka pel­kää­vät ja ra­kas­ta­vat hän­tä ” Ps. 103: 13. ” Her­ran pel­ko on vii­sau­den al­ku. Py­hän tun­te­mi­nen on ym­mär­ryk­sen pe­rus­ta ” Sa­nanl. 9: 10.

” Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ar­mo ol­koon tei­dän kans­san­ne ” 1 Tes. 5: 28.

Ju­ma­la siu­nat­koon ja var­jel­koon tei­tä lu­ki­ja­ni syk­syn pi­mei­nä päi­vi­nä!

Lee­na Luo­ma

Vir­tain Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta