Ajan­koh­dan teks­teis­sä Jee­sus kut­suu ih­mi­siä nä­ke­mään Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa (4:5–26) hän koh­taa elä­mäs­sään mo­nin ta­voin pet­ty­neen ja sär­ky­neen ih­mi­sen. Mat­kal­laan Sa­ma­ri­an kau­pun­kiin Jee­sus on kai­vol­la le­väh­tä­mäs­sä. Sa­maan ai­kaan kai­vol­le tu­lee nai­nen ha­ke­maan vet­tä. Hän tu­lee sin­ne kes­kel­lä päi­vää, kuu­mim­paan ai­kaan. Ajan­koh­ta ker­too sii­tä, et­tä hän ei ha­lua koh­da­ta mui­ta ih­mi­siä ja hei­dän ar­vos­te­lu­aan. 

Nai­nen häm­mäs­tyy ko­vas­ti, kun Jee­sus pyy­tää hä­nel­tä juo­ma­vet­tä. Tämä on vas­toin kaik­kia tuon ajan ta­po­ja. Pian Jee­sus kään­tää pu­heen elä­vään ve­teen. Kun Jee­sus pu­hui sa­maan ai­kaan Ju­ma­lan lah­jas­ta, ta­ju­si nai­nen, et­tä nyt ei pu­hu­ta enää pel­käs­tä vir­taa­vas­ta, raik­kaas­ta juo­ma­ve­des­tä. 

Jee­sus te­kee eron juo­ma­ve­den ja elä­vän ve­den vä­lil­lä. Jano sam­muu het­kel­li­ses­ti, kun juom­me kai­von tai läh­teen vet­tä. Se ei kui­ten­kaan tyy­dy­tä sitä py­sy­vää ja­noa, joka meil­lä jo­kai­sel­la on.  

Nyt Jee­sus on tar­jo­a­mas­sa nai­sel­le läh­det­tä, jos­ta jano sam­muu py­sy­väs­ti. Nai­sel­la on hen­gel­li­nen jano. Hän oli koko elä­män­sä ajan et­si­nyt jo­tain, joka täyt­täi­si tyh­jyy­den hä­nen si­sim­mäs­sään. Hän on et­si­nyt sitä mui­den ih­mis­ten kaut­ta ja jou­tu­nut pet­ty­mään ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Jee­sus näyt­ti tie­tä­vän kaik­kein ki­peim­mät­kin yk­si­tyis­koh­dat nai­sen elä­mäs­tä. Hän ei kui­ten­kaan tuo­min­nut nais­ta vaan aut­toi. 

Koh­taa­mi­sen lo­puk­si Jee­sus sa­noo nai­sel­le ole­van­sa Mes­si­as, Kris­tus. Kai­vol­la ol­lut nai­nen pyy­si Jee­suk­sel­ta elä­vää vet­tä, joka sam­mut­taa ja­non py­sy­väs­ti ja sitä hän sai. Tyh­jä paik­ka hä­nen si­sim­mäs­sään täyt­tyi, hän sai le­von si­sim­pään­sä. Sa­maa on ta­pah­tu­nut ja ta­pah­tuu jat­ku­vas­ti. Jee­sus ei pai­na mei­tä maan ra­koon, vaan nos­taa ja kan­taa, hän ei ole tuo­ma­ri vaan pe­las­ta­ja. 

Meil­lä kai­kil­la on hen­gel­li­nen jano, olem­me le­vot­to­mia, et­sim­me, ha­em­me, kun­nes Jee­sus täyt­tää ja­nom­me elä­väl­lä ve­del­lä ja saam­me le­von si­sim­pääm­me. Sy­dä­mem­me on le­vo­ton, kun­nes löy­däm­me le­von Ju­ma­las­sa.

Mar­ja Tuo­mi

Vs. Kap­pa­lai­nen
Tar­jan­teen ev.lut. seu­ra­kun­ta