Kun he näkivät hänet, he kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät.
Matteuksen evankeliumi 28:17 (RK)
Ihminen on luottamuksen ja epäilyksen sotatanner. Pienellä lapsella on vahva luottamus siihen, ettei kukaan voi tahtoa hänelle mitään pahaa. Mutta niin innostavaa kuin matka kasvun polulla onkin, se myös riisuu illuusioista. Joskus hyvinkin ankaralla kädellä. Epäilys rakentaa mieleen sillanpääaseman.
Varsinainen haaste on ymmärtää, ettei kaikki epäilys ole pahasta. Jokaisen tulisi oppia varomaan liiallisen hyväuskoisuuden sudenkuoppia. Parempi katsoa kuin katua. Tarvitaan oma kokemus vahvistamaan, että hella on tosiaan polttavan kuuma.
Alun pitäen epärehellisyydestä nouseva epäilys sitä vastoin on sairasta. Silloin epäilystä käytetään savuverhona. Sen suojaan kätketään haluttomuus muuttaa mielipidettä tai käyttäytymistä.
Epäilys ei koskaan saisi toimia ihmissuhteiden lähtökohtana. Jumala on istuttanut meihin kaikkiin hyppysellisen epäilevän tuomaksen geenejä. Terveellä tavalla monistuessaan ne kasvattavat meille äärimmäisen tärkeän ominaisuuden. Sitä kutsutaan harkintakyvyksi.
Pahasti hakoteillä on sellainen ihminen, joka epäilee kristillisen uskon olevan sokeaa heittäytymistä suureen tuntemattomaan.
Etsivä ihminen ei ole vielä löytänyt hakemaansa. Mikäli etsinnän kohde on Jumala, varma löytöpalkkio on luvassa. Mutta sitä ennen saattaa joutua torjumaan monta epäilyttävää ehdokasta.
Jorma Uimonen
Vapaaseurakunta
