Ajankohdan teksteissä Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa huolta ja murhetta kaikesta.
Murehtiminen ei poista menneisyyden taakkaa eikä tulevaisuuden haasteita. Murehtiminen poistaa voiman tästäkin päivästä, jolloin mitään sen suurempaa huolta ei kohdallemme välttämättä edes osu. Kannamme siis tavallaan kolminkertaisia huolia, menneitä, tulevia ja nykyisiä. Huolehtimisesta voi tulla jopa elämän sisältö. Kirjailija Mark Twainin sanoin: ”Minulla on ollut paljon huolia elämässäni, niistä suurin osa ei koskaan toteutunut”.
Jumala pitää huolen meistä, hän on antanut meille elämän ja hän tietää myös mitä tarvitaan sen ylläpitämiseksi. Emme koskaan saa kaikkea mitä toivomme, Jumala antaa meille sen mitä tarvitsemme.
Jumalan huolenpito ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saisimme elää holtittomasti. Tulevaisuuteen saa ja pitääkin varautua. Hän ei myöskään ole luvannut meille helppoa elämää, mutta hän on luvannut olla kanssamme kaikessa.
Sanoillaan Jeesus viittaa siihen, mitä sydämessämme tapahtuu, kun ajattelemme elämää. Onko siellä lohduton epävarmuus kaikesta, vai onko siellä turvallinen luottamus siihen, että kaikki kyllä järjestyy? Jeesus ei kiellä ajattelemasta tulevaa. Hän kieltää murehtimasta siitä. Mitä haastavammaksi elämä ympärillämme muuttuu, sitä tärkeämpää on, että keskitymme vain siihen mihin omat voimavaramme riittävät ja jätämme loput Jumalalle.
Toisen vuosikerran evankeliumissa (Luuk. 10:38–42) Jeesus sanoo ympärillään häärineelle Martalle: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Tarpeen on vain se, että etsimme Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan. Sen myötä saamme kaiken muunkin mitä tarvitsemme.
Mennyttä emme voi muuttaa, tulevaisuudesta emme tiedä, tänään on syytä keskittyä tähän hetkeen, etsiä ja kysellä Jumalan tahtoa.
Marja Tuomi
Vs. Kappalainen
Virtain ev.lut. seurakunta