Kak­sois­kan­sa­lai­sel­la on hyvä ti­lai­suus ver­tail­la kah­den kan­sa­lai­suu­den ja val­ti­on etu­ja ja hait­to­ja. Toi­nen val­tio on yleen­sä se, jos­sa ha­lu­ai­si asua. Toi­nen kan­sa­lai­suus on tul­lut olo­suh­tei­den vuok­si ja siel­lä tu­lee enem­män tai vä­hem­män ul­ko­puo­li­nen olo. Ta­val­li­sel­la Suo­men kan­sa­lai­sel­la­kin tu­lee jos­kus sel­lai­nen olo, et­tä on­ko tämä elä­mä pak­ko ol­la niin han­ka­laa ja kuu­lun­ko minä oi­ke­as­taan tän­ne.

Kris­ti­tyil­lä on Suo­men li­säk­si toi­nen­kin kan­sa­lai­suus, ihan ku­nin­gas­kun­ta, jos­ta Jee­sus sa­noi: ”Mi­nun ku­nin­kuu­te­ni ei ole täs­tä maa­il­mas­ta” (Joh. 18:36). Mi­ten tuon val­ta­kun­nan kan­sa­lai­suus sit­ten poik­ke­aa Suo­men kan­sa­lai­suu­des­ta?

Tun­tuu­ko sil­tä, et­tä tääl­lä si­nun oi­keuk­si­a­si pol­je­taan? Olet vain nu­me­ro­sar­ja jos­sa­kin tie­to­re­kis­te­ris­sä ja si­nut on ih­mi­se­nä unoh­det­tu. Si­nua mi­ta­taan vain sen mu­kaan, mitä hyö­tyä si­nul­la on yh­teis­kun­nal­le.

En­tä Tai­vaan kan­sa­lai­se­na? Raa­mat­tu va­kuut­taa: ”… te olet­te va­lit­tu suku, ku­nin­kaal­li­nen pa­pis­to, pyhä hei­mo, Ju­ma­lan oma kan­sa …” (1.Piet. 2:9). Meil­lä Jee­suk­seen us­ko­vil­la on siis mah­ta­va ase­ma sii­nä val­ta­kun­nas­sa. Li­säk­si ku­nin­gas Jee­sus tun­tee mei­dät jo­kai­sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti: "Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut” (Joh. 10:14). Ei ol­len­kaan huo­no ka­sa­lai­suus!

En­tä­pä me­nes­ty­mi­nen? Tääl­lä on ol­ta­va vah­va, roh­kea ja jopa röyh­keä ke­rä­täk­seen omai­suut­ta. Kui­ten­kin se kaik­ki jää tän­ne la­ho­a­maan ja ruos­tu­maan, kun kuo­lem­me. Jäl­ki­pol­vil­le voi jää­dä vain iso vel­ka. En­tä Tai­vaan kan­sa­lai­se­na? Sin­ne ke­rät­ty rik­kaus ei kos­kaan hä­viä: ”Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta” (Matt. 6:20).

Sen li­säk­si Tai­vaas­sa odot­taa val­ta­va pe­rin­tö Ju­ma­lan lap­sil­le: ” Mut­ta jos olem­me lap­sia, olem­me myös pe­ril­li­siä, Ju­ma­lan pe­ril­li­siä yh­des­sä Kris­tuk­sen kans­sa” (Room. 8:17). Tuos­sa val­ta­kun­nas­sa ei me­nes­ty­mi­seen pal­joa vaa­di­ta. : ”...Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun luok­se­ni, äl­kää es­tä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta” (Mark. 10:14).

Kaik­kein pa­ras­ta on se, et­tä tuo Tai­vaan val­ta­kun­ta on vai­kut­ta­mas­sa tääl­lä maan pääl­lä. Me voim­me kah­den maan kan­sa­lai­si­na ju­lis­taa: ”Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Matt. 10:7). Voim­me elää jo nyt Tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­se­na si­sim­mäs­säm­me tai­vaal­li­nen rau­ha ja tur­val­li­suus. Voim­me le­vit­tää tai­vaal­lis­ta an­teek­si­an­toa, so­pua ja iloa tän­ne Suo­men kan­sa­lais­ten kes­kuu­teen.

Heik­ki Pa­lo­mä­ki
Va­paa­seu­ra­kun­ta