Olem­me saa­neet syn­ty­es­säm­me lah­ja­na mo­nen­lai­sia tai­to­ja, ym­mär­rys­tä ja käy­tän­töön so­pi­via vai­kut­tei­ta. Niis­tä on apua jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä suo­riu­tu­mi­ses­sa. Olem­me­ko tul­leet aja­tel­leek­si mis­tä ja mik­si lah­jat ovat meil­le an­net­tu.

Luo­ja Kai­ken Luo­ja, Tai­vaa­ni­sä on saa­nut ai­kaan hy­vää ja tar­peel­lis­ta koko maa­il­maan ja luo­miin­sa ih­mi­siin. Luo­mi­sen­sa jäl­keen Hän to­te­si, et­tä tu­los oli hyvä. Kaik­ki ne lah­jat ja omi­nai­suu­det, jot­ka meis­sä ovat, ne ovat tar­koi­tet­tu käy­tet­tä­väk­si elä­mäs­säm­me.

Eri­lai­suus Ih­mi­si­nä olem­me eri­lai­sia, luo­tu jo­kai­nen suun­ni­tel­mal­li­ses­ti elä­mään jo val­mii­seen joh­da­tuk­seen Ju­ma­lal­ta. Olem­me aja­tuk­sil­tam­me ja toi­min­nal­tam­me to­teut­ta­mas­sa val­mis­ta suun­ni­tel­maa, jon­ka Luo­jam­me Tai­vaa­ni­sä on an­ta­nut elä­määm­me.

Huo­len­pi­to Mei­dät on huo­mi­oi­tu ko­ko­nai­suu­des­sa, et­tä tie­däm­me ja osaam­me ede­tä val­miis­sa suun­ni­tel­mas­sa. Raa­ma­tus­sa on oh­jei­ta, Sa­lo­mon an­toi Sa­nan­las­kuis­sa van­hurs­kau­den, oi­keu­den­mai­suu­den ja koh­tuul­li­suu­den op­pi­mi­sek­si. Her­ran pel­ko on tie­don al­ku, (Sa­nanl. 1:2–7).

Tur­vau­tua On tär­ke­ää säi­lyt­tää sy­dä­mes­sä Sa­nan ope­tuk­set. Lau­peus ja us­kol­li­suus ol­koon kir­joi­tet­tu sy­dä­meen ja mie­leen, niin saa oi­ke­an ym­mär­ryk­sen ja suo­si­on Ju­ma­lan ja ih­mis­ten edes­sä, (Sa­nanl.3:1–4). To­del­li­ses­ti on hyvä tur­va­ta Her­raan kai­kes­ta sy­dä­mes­tä. Tär­ke­ää on tun­tea hä­net kai­kil­la teil­läm­me, niin Hän pol­kum­me ta­soit­taa, (Sa­nanl.3.5–6).

Lu­paus Olem­me viet­tä­neet Jee­suk­sen syn­ty­män muis­to­juh­laa. Ju­ma­la lä­het­ti Poi­kan­sa tuo­maan ih­mis­kun­nal­le Jee­suk­sen lu­pauk­sen­sa mu­kaan, sa­noi et­tä, Hän on maa­il­man pe­las­ta­ja ja valo (Joh. 8:12). 

Yöl­lä yl­lät­tä­en kir­kas valo koh­ta­si pai­me­net ke­dol­la juu­ri, kun Ju­ma­lan Poi­ka oli syn­ty­nyt tal­lin sei­meen. Pe­läs­ty­nei­tä pai­me­nia en­ke­li rau­hoit­te­li et­tä, äl­kää pel­jät­kö (Luuk. 2:8–10).

Huo­len­pi­dos­sa Kii­tol­li­se­na oh­jeis­ta ja huo­len­pi­dos­ta voi ylis­tää Ju­ma­laa pe­las­tuk­ses­ta, sil­lä hä­nen oi­kea kä­ten­sä on tu­ke­na, (Ps. 63:5-9). Hy­väs­sä huo­len­pi­dos­sa voi ilol­la muis­taa, et­tä ar­mo ja to­tuus ovat tul­leet Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kaut­ta. Kai­kil­la on mah­dol­li­suus teh­dä oma va­lin­tan­sa.

Ar­mo kas­vat­taa Ju­ma­lan ar­mo kas­vat­taa hyl­kää­mään pa­huu­den ja elä­mään van­hurs­kaas­ti ny­kyi­ses­sä maa­il­ma­na­jas­sa, (Ti­tus. 1.15). Kas­va­tus, jon­ka koh­tee­na saa ol­la, sil­lä on mer­ki­tys­tä koko ih­mi­sel­le ja elä­mäl­le hy­vin­voin­nik­si.

Mie­li­suo­sio Ju­ma­lan ihas­tuk­set ja mie­li­suo­si­ot ovat hä­nen lo­man­sa ih­mis­lap­set. Hän rak­kau­des­saan odot­taa kuu­le­maan hän­tä ja nou­dat­ta­maan hä­nen oh­jat­tu­ja tei­tään, (Sa­nanl. 8:30-35).

Toi­vo­tan kai­kil­le hy­vää, rau­hal­lis­ta ja toi­vei­den täyt­tä­mää uut­ta vuot­ta.

Pirk­ko Pel­to­kan­gas

Vir­tain hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta