Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min luku 21 ker­too ta­pah­tu­man, jos­sa Jee­sus koh­taa it­seen­sä pet­ty­neen Pie­ta­rin, joka oli kiel­tä­nyt Jee­suk­sen pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa. Jee­sus ei ol­lut hyl­kää­mäs­sä Pie­ta­ria, vaan nos­ta­mas­sa ope­tus­las­ta hä­nen teh­tä­vään­sä Jee­suk­sen to­dis­ta­ja­na ja apos­to­li­na. Tuon kes­kus­te­lun lo­puk­si Jee­sus sa­noo Pie­ta­ril­le, ”seu­raa mi­nua”.

Saam­me mo­nen­lai­sia kut­su­ja seu­raa­maan asi­oi­ta, il­mi­öi­tä, ih­mi­siä, ta­pah­tu­mia jne. So­si­aa­li­nen me­dia ra­ken­tuu ”seu­raa mi­nua” tee­mal­le, sa­mal­la hou­kut­ta­en ja kou­kut­ta­en mu­kaan­sa.

Mi­ten Jee­suk­sen kut­su seu­ra­ta hän­tä vai­kut­ti Pie­ta­rin elä­mäs­sä? Seu­raa­vas­sa kak­si ja­et­ta Pie­ta­rin 1. ja 2. kir­jeis­tä seu­ra­kun­nil­le sa­moin muut­kin al­la ole­vat si­taa­tit.

”Si­mon Pie­ta­ri, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen pal­ve­li­ja ja apos­to­li, ter­veh­tii tei­tä, joil­le Ju­ma­lam­me ja Va­pah­ta­jam­me Jee­sus Kris­tus van­hurs­kau­des­saan on suo­nut sa­man kal­liin us­kon kuin meil­le. Yhä run­saam­pa­na tul­koon osak­sen­ne ar­mo ja rau­ha, jon­ka Ju­ma­lan ja mei­dän Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen an­taa.”

”Ol­kaa kaik­ki yk­si­mie­li­siä, ja­ka­kaa tois­ten­ne ilot ja su­rut, ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne ja ol­kaa hy­vä­sy­dä­mi­siä ja nöy­riä. Äl­kää vas­tat­ko pa­haan pa­hal­la äl­kää­kä her­jauk­seen her­jauk­sel­la, vaan päin­vas­toin siu­nat­kaa. Sii­hen tei­dät on kut­sut­tu­kin, jot­ta pe­ri­sit­te siu­nauk­sen”

Edel­li­set koh­dat osoit­ta­vat, et­tä Pie­ta­ri oli op­pi­nut tun­te­maan Jee­suk­sen ja hän to­teut­ti hä­nel­le an­net­tua teh­tä­vää ”ruok­kia Jee­suk­sen ka­rit­soi­ta ja lam­pai­ta”.

Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen oli Pie­ta­rin omin sa­noin koko elä­mä: ”Hä­nen ju­ma­lal­li­nen voi­man­sa on an­ta­nut meil­le lah­jak­si kai­ken, mikä kuu­luu tosi elä­mään ja ju­ma­lan­pel­koon. Olem­me­han pääs­seet tun­te­maan hä­net, joka on kut­su­nut mei­dät kirk­kau­del­laan ja voi­mal­laan”. li­säk­si: Minä näet tie­dän, et­tä ma­ja­ni pu­re­taan koh­ta – sen on mei­dän Her­ram­me Jee­sus Kris­tus­kin mi­nul­le il­moit­ta­nut. Pie­ta­ri koki mart­tyy­ri­kuo­le­man Roo­mas­sa, kris­tit­ty­jen vai­nois­sa.

Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan hä­net nau­lit­tiin ris­til­le pää alas­päin, kos­ka hän ei mie­les­tään ol­lut tar­peek­si ar­vo­kas kuol­lak­seen sa­mal­la ta­val­la kuin her­ran­sa Jee­sus.

Seu­ra­taan Jee­sus­ta, mie­len­kiin­toi­sen elä­män ja par­haan mah­dol­li­sen pää­mää­rän vuok­si.

Timo Lin­ja­maa

Vir­tain
Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta