Auli Arpiainen lukee lehden aamukahvikupin ääressä, järjestelmällisesti kannesta kanteen.

Auli Arpiainen lukee lehden aamukahvikupin ääressä, järjestelmällisesti kannesta kanteen.

Anne Ristolainen

Lu­ki­jam­me

Paikallislehti auttaa tuntemaan omaa asuinaluetta

Auli Arpiainen lukee lehden aamukahvikupin ääressä, järjestelmällisesti kannesta kanteen.

Auli Arpiainen lukee lehden aamukahvikupin ääressä, järjestelmällisesti kannesta kanteen.

Anne Ristolainen

Auli Arpiainen lukee lehden aamukahvikupin ääressä, järjestelmällisesti kannesta kanteen.

Auli Arpiainen lukee lehden aamukahvikupin ääressä, järjestelmällisesti kannesta kanteen.

Anne Ristolainen

– Lap­ses­ta as­ti olen leh­teä lu­ke­nut, mut­ta pai­kal­lis­leh­den ti­laa­ja­na olen ol­lut yh­tä­jak­soi­ses­ti vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta. Sitä en­nen ti­la­sin eri­lai­sia ly­hy­em­piä jak­so­ja asu­es­sa­ni toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la, ker­too Ar­pi­ai­nen.
Soininkosken padon murtuma.

Soininkosken padon murtuma.

Kuvat Tapio Niemen arkisto

Soi­nin­ky­lä

Kun pato murtui

Soininkosken padon murtuma.

Soininkosken padon murtuma.

Kuvat Tapio Niemen arkisto

Soininkosken padon murtuma.

Soininkosken padon murtuma.

Kuvat Tapio Niemen arkisto

Soi­nin­kos­ken voi­ma­lai­tok­sen ko­neen­hoi­ta­ja oli jo viik­ko­ja en­nen mur­tu­maa huo­man­nut vuo­don ja il­moit­ta­nut sii­tä joh­ta­jal­le, joka oli ar­vel­lut, et­tei se ole vaa­ral­lis­ta. Pari mies­tä kui­ten­kin lai­tet­tiin asi­aa tut­ki­maan.
Tukkeja uitettiin Soininkylän vesillä vuonna 1954.

Tukkeja uitettiin Soininkylän vesillä vuonna 1954.

Tapio Niemen arkisto

Soi­nin­ky­lä

Historian havinaa Soininkylästä

Tukkeja uitettiin Soininkylän vesillä vuonna 1954.

Tukkeja uitettiin Soininkylän vesillä vuonna 1954.

Tapio Niemen arkisto

Tukkeja uitettiin Soininkylän vesillä vuonna 1954.

Tukkeja uitettiin Soininkylän vesillä vuonna 1954.

Tapio Niemen arkisto

Soi­nin­ky­län van­ho­jen ku­vien ka­ru­sel­li jat­kuu, sil­lä his­to­ri­al­li­sia otok­sia löy­tyi ka­sa­päin ja pal­jon jää ar­kis­to­jen kät­köi­hin.
Jari Wersta kiipesi jo lapsuudessaan välillä Housukalliolle miettimään maailmanmenoa. Silloin kaverina oli kultainennoutaja Rami. Nyt perheen neljästä koirasta mukaan lähti irlanninsusikoira Himmu.

Jari Wersta kiipesi jo lapsuudessaan välillä Housukalliolle miettimään maailmanmenoa. Silloin kaverina oli kultainennoutaja Rami. Nyt perheen neljästä koirasta mukaan lähti irlanninsusikoira Himmu.

Kuvat: Jari Wersta

Soi­nin­ky­lä

Luonnonläheistä elämää tiiviissä kyläyhteisössä

Jari Wersta kiipesi jo lapsuudessaan välillä Housukalliolle miettimään maailmanmenoa. Silloin kaverina oli kultainennoutaja Rami. Nyt perheen neljästä koirasta mukaan lähti irlanninsusikoira Himmu.

Jari Wersta kiipesi jo lapsuudessaan välillä Housukalliolle miettimään maailmanmenoa. Silloin kaverina oli kultainennoutaja Rami. Nyt perheen neljästä koirasta mukaan lähti irlanninsusikoira Himmu.

Kuvat: Jari Wersta

Jari Wersta kiipesi jo lapsuudessaan välillä Housukalliolle miettimään maailmanmenoa. Silloin kaverina oli kultainennoutaja Rami. Nyt perheen neljästä koirasta mukaan lähti irlanninsusikoira Himmu.

Jari Wersta kiipesi jo lapsuudessaan välillä Housukalliolle miettimään maailmanmenoa. Silloin kaverina oli kultainennoutaja Rami. Nyt perheen neljästä koirasta mukaan lähti irlanninsusikoira Himmu.

Kuvat: Jari Wersta

Jari Wers­ta on asu­nut lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa 1960–1970-lu­kua Soi­nin­ky­läs­sä Mur­ron­mä­en ti­lal­la. Äi­ti Rai­li ja isä Uo­le­vi Wers­ta pi­ti­vät lyp­sy­kar­ja­ti­laa.
Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Tuija Veija

Soi­nin­ky­lä

W niin kuin Wolander

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Tuija Veija

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Tuija Veija

Ul­ko­ra­ken­nuk­sen pää­dys­sä ko­mei­lee iso W merk­ki­nä sii­tä, et­tä on tul­tu oi­ke­aan paik­kaan. Su­vun van­han puu­merk­ki löy­tyy myös ny­kyi­sen asuin­ta­lon pää­ty­kol­mi­ois­ta.
Soininkylän kansakoululaiset hiihtämässä vuonna 1930.

Soininkylän kansakoululaiset hiihtämässä vuonna 1930.

Tapio Niemen arkisto

Soi­nin­ky­lä

Elämää Soininkylässä

Soininkylän kansakoululaiset hiihtämässä vuonna 1930.

Soininkylän kansakoululaiset hiihtämässä vuonna 1930.

Tapio Niemen arkisto

Soininkylän kansakoululaiset hiihtämässä vuonna 1930.

Soininkylän kansakoululaiset hiihtämässä vuonna 1930.

Tapio Niemen arkisto

Toi­mi­tuk­seen on saa­tu ilah­dut­ta­vas­ti van­ho­ja ku­via Soi­nin­ky­läs­tä. Täs­sä kat­saus­ta ky­län his­to­ri­aan nos­tal­gi­a­ku­vien myö­tä.
Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Riikka Tallila

Soi­nin­ky­lä

Kylänraitti piti siivota olympialaisia varten

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Riikka Tallila

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Riikka Tallila

Mitä Ka­hi­lan ky­lään kuu­luu, ky­syt­tiin Ir­ma Hei­no­lal­ta (o.s.Mäki-Ka­hi­la) jo pik­ku­tyt­tö­nä ja hän ai­na ih­met­te­li, mitä se mah­taa tar­koit­taa. Myö­hem­min sel­vi­si, et­tä Ka­hi­la on oma ky­lä­a­lue, vaik­ka se kuu­lui­kin Soi­nin­ky­lään.
Keski-Soinin tila tukee kylän elämää muun muassa työllistämällä nuoria. Tilan isäntä Tuomo Keski-Soinin ja emäntä Sari Keski-Soinin kanssa kuvassa Luukas Keski-Soini, Leevi Marttila, Nea Kantonen, Lassi Autio ja Tiia-Mariia Ylinen.

Keski-Soinin tila tukee kylän elämää muun muassa työllistämällä nuoria. Tilan isäntä Tuomo Keski-Soinin ja emäntä Sari Keski-Soinin kanssa kuvassa Luukas Keski-Soini, Leevi Marttila, Nea Kantonen, Lassi Autio ja Tiia-Mariia Ylinen.

Riitta Keski-Soini

Soi­nin­ky­lä

Keski-Soinin tilalla kuljetaan sukupolvien ketjussa

Keski-Soinin tila tukee kylän elämää muun muassa työllistämällä nuoria. Tilan isäntä Tuomo Keski-Soinin ja emäntä Sari Keski-Soinin kanssa kuvassa Luukas Keski-Soini, Leevi Marttila, Nea Kantonen, Lassi Autio ja Tiia-Mariia Ylinen.

Keski-Soinin tila tukee kylän elämää muun muassa työllistämällä nuoria. Tilan isäntä Tuomo Keski-Soinin ja emäntä Sari Keski-Soinin kanssa kuvassa Luukas Keski-Soini, Leevi Marttila, Nea Kantonen, Lassi Autio ja Tiia-Mariia Ylinen.

Riitta Keski-Soini

Keski-Soinin tila tukee kylän elämää muun muassa työllistämällä nuoria. Tilan isäntä Tuomo Keski-Soinin ja emäntä Sari Keski-Soinin kanssa kuvassa Luukas Keski-Soini, Leevi Marttila, Nea Kantonen, Lassi Autio ja Tiia-Mariia Ylinen.

Keski-Soinin tila tukee kylän elämää muun muassa työllistämällä nuoria. Tilan isäntä Tuomo Keski-Soinin ja emäntä Sari Keski-Soinin kanssa kuvassa Luukas Keski-Soini, Leevi Marttila, Nea Kantonen, Lassi Autio ja Tiia-Mariia Ylinen.

Riitta Keski-Soini

Soi­nin­ky­län pe­rin­teik­kääs­sä maa­lais­mai­se­mas­sa si­jait­se­va Kes­ki-Soi­nin tila on paik­ka, jos­sa his­to­ria ja ny­ky­päi­vä koh­taa­vat.
Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Tuija Veija

Soi­nin­ky­lä

Tuomenkukat toivottivat evakkopojan tervetulleeksi

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Tuija Veija

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Tuija Veija

Kun Lau­ri Saik­ko­nen 12-vuo­ti­aa­na saa­pui van­hem­pien­sa ja si­sa­rus­ten­sa kans­sa evak­ko­na Soi­nin­ky­lään ke­sä­kuus­sa 1946, hän ihas­te­li kaik­ki­al­la kuk­ki­via tuo­mia.
Suomenselän Sanomissa 10. elokuuta 1996 julkaistun jutun kuvatekstissä kerrottiin, että Soininkylä avautuu Killinkosken suunnasta tulijalle kauniin peltoaukeaman muodossa. Peltojen takana vastaan tulee pohjalaistyylisiä maalaistaloja.

Suomenselän Sanomissa 10. elokuuta 1996 julkaistun jutun kuvatekstissä kerrottiin, että Soininkylä avautuu Killinkosken suunnasta tulijalle kauniin peltoaukeaman muodossa. Peltojen takana vastaan tulee pohjalaistyylisiä maalaistaloja.

SSS arkisto

Soininkylä, mikä on teidän juttunne?

Suomenselän Sanomissa 10. elokuuta 1996 julkaistun jutun kuvatekstissä kerrottiin, että Soininkylä avautuu Killinkosken suunnasta tulijalle kauniin peltoaukeaman muodossa. Peltojen takana vastaan tulee pohjalaistyylisiä maalaistaloja.

Suomenselän Sanomissa 10. elokuuta 1996 julkaistun jutun kuvatekstissä kerrottiin, että Soininkylä avautuu Killinkosken suunnasta tulijalle kauniin peltoaukeaman muodossa. Peltojen takana vastaan tulee pohjalaistyylisiä maalaistaloja.

SSS arkisto

Suomenselän Sanomissa 10. elokuuta 1996 julkaistun jutun kuvatekstissä kerrottiin, että Soininkylä avautuu Killinkosken suunnasta tulijalle kauniin peltoaukeaman muodossa. Peltojen takana vastaan tulee pohjalaistyylisiä maalaistaloja.

Suomenselän Sanomissa 10. elokuuta 1996 julkaistun jutun kuvatekstissä kerrottiin, että Soininkylä avautuu Killinkosken suunnasta tulijalle kauniin peltoaukeaman muodossa. Peltojen takana vastaan tulee pohjalaistyylisiä maalaistaloja.

SSS arkisto

Toi­mi­tus on jat­ka­mas­sa ky­lä­kier­rok­sia ja nyt ha­lu­am­me kuul­la, mitä Soi­nin­ky­läs­tä oli­si kiin­nos­ta­vaa ker­toa.