Piia Hirviniemi
Seuratoiminta on tuttua Sari Kolulle. Hän on mukana useammassa virtolaisessa seurassa ja kantaa vastuuta monipuolisesti niin hallinnossa kuin valmennuksessakin.
Kiekko-Karhuissa Kolu toimii U18- ja edustusjoukkueen joukkuejohtajana. Lisäksi hän on seuran varapuheenjohtaja, kuuluu hallitukseen ja on pitämässä myös luistelukoulua.
Virtain Urheilijoiden yleisurheilujaostossa hän on mukana aktiivisesti ja kuuluu myös seuran johtokuntaan. Pallokarhuissa Kolu on mukana sekä hallituksen jäsenenä että valmentajana. Virtain Sykkeellä hän puolestaan ohjaa kahvakuulaa.
– Ensimmäisen kerran lähdin Kiekko-Karhujen toimintaan mukaan 11 vuotta sitten, kun esikoispoikamme oli 5-vuotias ja aloitti kiekkokoulun. Ensin olin mukana vanhempana, myöhemmin joukkueenjohtajana.
Tällä hetkellä Kolun molemmat pojat, 11-vuotias ja 16-vuotias, pelaavat Kiekko-Karhuissa.
– Minulle oli päivänselvä asia, että tuon lapsia harrastuksiin ja olen itse mukana.
Hän kokee, että on palkitsevaa seurata lasten tekemistä, ja omat lapset myös motivoivat osallistumaan toimintaan.
– Se on hyvä tapa viettää aikaa yhdessä ja olla aidosti kiinnostunut heidän harrastuksistaan. Lapsetkin ovat tottuneet siihen, että äiti on hallilla mukana.
Sari on itse kilpaurheillut aikanaan VirtUssa yleisurheilussa, joten seuraelämä ja seurojen toiminta ovat hänelle tuttuja.
Virroilla hyvät harrastus- mahdollisuudet
Kolu korostaa seuratoiminnassa vapaaehtoisten merkitystä.
– Seurat eivät toimisi ilman vapaaehtoisia, ja juuri he mahdollistavat sen, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus harrastaa.
– Harrastuksissa lapsi oppii vastuuta, sääntöjen noudattamista ja sosiaalisia taitoja. Harrastus kasvattaa lasta ja nuorta ottamaan vastuuta myös isompana.
– Liikunnallisissa harrastuksissa kehittyvät lisäksi motoriset taidot ja liikunnallisuus. Liikunta jää elämään, kun on aloittanut nuorena, hän uskoo.
Kolu pitää ehdottoman tärkeänä, että lapsilla ja nuorilla on harrastusmahdollisuuksia.
– Virroilla on hyvät harrastusmahdollisuudet liikunnan saralla, ja täällä on edullista harrastaa.
Hän kehuu myös seurojen hyvää yhteistyötä.
– Paikalliset seurat suunnittelevat syksyn kalenteria yhdessä, jotta päällekkäisyyksiä olisi mahdollisimman vähän ja lapset voisivat osallistua useisiin eri harrastuksiin.
– Tavoitteena on, ettei alakouluikäisen tarvitsisi vielä valita vain yhtä lajia, toki isompana lajivalinta täytyy tehdä.
Monipuolinen liikkuminen tukee kasvua ja edistää liikuntasuositusten täyttymistä.
Kolu kuitenkin korostaa, että vaikka harrastukset ovat tärkeitä, on koulu kuitenkin lasten päätyö, ja kokonaiskuormitusta tulee seurata.
Hyvä meininki
Pelkästään Kiekko-Karhujen toimintaan jäähallilla Sari laskee menevän noin kymmenen tuntia, jos kyseessä on intensiivinen viikko.
– Jos on kotipelejä, olen toimitsijan kopissa hoitamassa pelikelloa ensimmäisen peliajan kolme tuntia, ja sitten perään toisen kolme tuntia. Sen lisäksi huolehdin aina kahvioon tuoretavarat ja teen joukkueen vanhemmille työvuorot kahvioon ja jäähyboksiin.
– Yleensä sen joukkueen vanhemmat, joilla on kotipeli, hoitavat talkoilla kahvion pyörittämisen. Vuorot jaetaan perhekohtaisesti.
– Lisäksi joukkueenjohtajana vastaan joukkueen hallinnollisesta puolesta, tiedottamisesta vanhemmille ja esimerkiksi bussin varaamisesta pelireissuille.
– Valmentajat puolestaan vastaavat toiminnasta jäällä, ja huoltajille kuuluu muun muassa pelipaitojen peseminen.
Kolu antaa kiitoksensa osaaville toimihenkilöille.
– Meillä on hyvä porukka ja yhteen puhaltamisen meininki.
Talvella kiekkoseuran tärkein varainhankintakeino on Pukkivuoren laskettelurinne.
– Kiekkovanhemmat tykittävät talkoilla rinnettä yhteistyössä Virtain Urheilijoiden ja kaupungin kanssa.
Kahviotoiminta pyörii kotipelien aikaan vanhempien toimesta, muulloin paikalla on palkattuna pari työntekijää, jotka hoitavat kahvion lisäksi välineet ja hissiliput.
Talkookulttuuri muuttunut
Kolu arvelee, että osa vanhemmista saattaa epäröidä lähteä mukaan seuran toimintaan, koska he pelkäävät, etteivät pääse siitä enää irti.
Hän myöntää, että tekeville ihmisille on helpompi ”nakittaa” tehtäviä, mutta korostaa, että hyvät tyypit yleensä löytävät toisensa.
Sarin mukaan talkoisiin osallistutaan kuitenkin pääsääntöisesti hyvin.
– Pienet talkoot tehdään yleensä mukisematta. Talkookulttuuri on kuitenkin muuttunut vuosien varrella. Ennen kentän laidalla näkyi joka tapahtumassa runsaasti vanhempia.
Kolu myös sanoo, että osa vanhemmista saattaa ajatella, että kun kausimaksu on maksettu, se riittää – seurassa on kuitenkin aina joku, joka hoitaa asiat.
Jääkiekossa seuran toiminta kuitenkin edellyttää, että mukana on joukkueenjohtajia, rahastonhoitaja, valmentajia, huoltajia ja muita vastuunkantajia.
Hän kannustaa vanhempia tulemaan jäähallille katsomaan lasten pelejä ja harjoituksia.
– Talkootyön tekeminen on tietenkin aina plussaa.
