Riikka Tallila
Matti Lahtinen oli kahden viikon ikäinen, kun hänen Olavi-isänsä palasi sodasta. Perhe asui ensimmäisen talven Soininkylässä, kunnes tuli muutto Virtain keskustaan.
Lahtisen perhe asui Keskustiellä aluksi ennen kuin muutti nykyisen kaupungintalon paikalla sijaitsevaan pitkään rakennukseen.
Virtain keskustassa varttunut Lahtinen muistelee, mitä liikkeitä oli missäkin.
– Oli Lempin kahvilaa Pub 66:n paikalla, Väinö Tuomisen autokauppa ja korjaamo Veikon Koneen kohdalla. Myös Sievisen sisarusten kirjakauppa on jäänyt mieleen, samoin hevospuomi rautakaupan edessä. Väkeä oli enemmän ja pääkadun kohdalla oli hiekkatie, jota reunusti koivukuja.
Autoiluinnostusta jo neljännessä polvessa
Autoiluun Matti otti tuntumaa jo pikkupoikana. Siitä on miehelle jäänyt elävä muisto.
– Isä oli tullut käymään ruokatunnilla kotona kesken päivän, ja pihassa oli Fordin kuorma-auto. Ovi oli jäänyt auki ja minä kerkesin kiipeämään sinne. Olin nähnyt, mistä auto käynnistetään ja sain vaihteen silmään, auto lähti liikkeelle. Keittiön ikkunasta oli tilanne havaittu, ja isä hätiin, auto toppasi ennen ulkorakennusta. Minä olin nauraa rätkättänyt vain, kertoo Lahtinen.
Matti-pappa ja lapsenlapsi Otso, jolla oli kova kiinnostus rekan kyytiin jo lapsena.
Rami Mäkelä
Ei ihme, että Matti kiinnostui jo varhain autoilusta. Hänen pappansa Aleksanteri ajoi postiautoa Ähtäristä Virroille ja isä kuorma-autoa.
– Kansakoulun jälkeen menin 16-vuotiaana aluksi Viljanmaan Konepajalle, jossa Antti Viljanmaa opetti hitsipillin käytön.
Kun Matti sai 18-vuotiaana ajokortin, aloitti hän työt Osuuskaupan palveluksessa pakettiautoa ajaen. Ammattiajokortin suoritettuaan 21-vuotiaana, alkoi nuori mies ajaa tavaraa kuorma-autolla.
Jäähdyspohjasta lähtöisin olevan Airi-vaimonsa Matti tapasi Virtain raitilla ja häitä vietettiin vuonna 1966. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä, Tarja ja Tuija. Lastenlapsia on siunaantunut yhteensä kuusi, joista nuorimman tyttären poika Otso on myös suuntautumassa kuljetusalalle.
– Lapset ja kaikki lastenlapset ovat rakkaita, heidän kanssaan on tullut vietettyä paljon aikaa kesämökillä.
Teiden Ritari vuonna 1984
Autoilu vei Lahtisen mennessään. Hän siirtyi ajamaan puutavaraa vuonna 1969 Veljekset Iloselle, mutta suurimman osan työurastaan hän on työskennellyt Veljekset Nevanpäällä.
– Tehtaat ja sahat tulivat tutuksi. Tien päälle lähdettiin aamuneljältä ja kotona oltiin iltakuudelta. Olen saanut ajella siinä mielessä hyvien tähtien alla, että kalusto, jolla olen ajanut, on ollut melko uutta. Huonoilla autoilla ei ole tarvinnut ajaa, sanoo Lahtinen kiitollisena.
Eläkkeelle hän jäi vuonna 2009 turpeenajosta Sysineva Oy:ltä.
Tien päällä on sattunut monenlaista, mutta yksi täpärä tilanne on jäänyt autoilijan mieleen erityisesti.
– Elettiin vuotta 1984, kun olin palaamassa tyhjän kuorman kanssa Virroille Ruoveden kohdalla. Havaitsin, että henkilöauto tulee samalla kaistalla vastaan ja ehdin ohjata rekan kohti ojaa. Henkilöauto pysähtyi lopulta kylki rekkaa kohti. Siinä pelastui kolmihenkinen perhe, muistelee Lahtinen läheltä piti -tilannetta.
Hänet palkittiin samana vuonna Teiden Ritari -tittelillä.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja maan politiikan seuraaminen ovat olleet vuosikymmeniä pian miehen takaraivossa. Myös Virtain Autoalan Työntekijät ry:n puheenjohtajana sekä osaston pääluottamusmiehenä hän toimi 29 vuotta.
– Virtain kaupunginvaltuustossa ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajana pääsi näkemään, mihin Virtain rahavirrat kulkevat. Voi todeta, että nyt ollaan menty yrittäjämyönteisempään suuntaan, mutta muuttovoittoa vain pitäisi saada lisää, hän pohtii.
Lahtinen toimii edelleen Virtain Sosialidemokraattien johtokunnassa varapuheenjohtajana ja Hiekkarannan talkoot kutsuvat kesäisin. Matin voi nähdä myös aamulenkeillä tai Virtain Eläkkeensaajien touhuissa.
Hän arvelee, että myötämielisestä elämänasenteesta sekä avarakatseisuudesta on ollut hyötyä monessa kohtaa elämässä.
– Pilkettä täytyy olla aina vähän silmäkulmassa. Se, minkä olen oppinut, kun jotain pitäisi tehdä, on tärkeää, miten sanansa asettelee. On iso ero sillä, kun kysytään, kerkeäisitkö vai käytetäänkö käskymuotoa.