Riik­ka Tal­li­la

Keu­rus­se­län ym­pä­ris­tön- ja ter­vey­den­suo­je­lu­toi­mis­ton alu­eel­la, jo­hon kuu­lu­vat Keu­ruun li­säk­si Vir­rat, Ruo­ve­si, Mänt­tä-Vilp­pu­la, Jäm­sä ja Kuh­moi­nen, on nyt saa­tu apua eläin­lää­kä­ri­va­jee­seen.

Eläin­lää­kä­ri Tii­na Koi­vu­kos­ki aloit­ti syys­kuus­sa kau­pun­gi­ne­läin­lää­kä­rin vi­ran­si­jai­se­na ja hän on viih­ty­nyt työs­sään use­an kun­nan alu­eel­la hy­vin.

Vs. kau­pun­gi­ne­läin­lää­kä­ri Tii­na Koi­vu­kos­ki hoi­taa pää­sään­töi­ses­ti pie­ne­läi­miä Keu­ruul­la, Vir­roil­la ja Ruo­ve­del­lä ja pa­rit­to­mi­na viik­koi­na Mänt­tä-Vilp­pu­las­sa. Jon­kin ver­ran hän päi­vys­tää ja hoi­taa myös tuo­tan­to­e­läi­miä.

– Ke­rään asi­a­kas­päi­viä sitä mu­kaa mis­sä kun­nas­sa avun­tar­vit­si­joi­ta on. Vir­roil­la voin ol­la use­am­pa­na päi­vä­nä vii­kos­sa vä­hän tar­peen mu­kaan. Keu­ruul­la työs­ken­te­len 1–2 päi­vä­nä vii­kos­sa, ker­too Koi­vu­kos­ki.

Ete­lä-Poh­jan­maal­ta Vim­pe­lis­tä läh­töi­sin ole­va Koi­vu­kos­ki val­mis­tui tänä vuon­na eläin­lää­kä­rik­si.

– Työ on sa­man­kal­tais­ta kuin Ete­lä-Poh­jan­maal­la, ai­no­as­taan seu­dut ovat vie­lä vä­hän vie­rai­ta. Vir­roil­la­kin on pal­jon ky­liä, niin ai­na pi­tää var­mis­taa, min­kä kun­nan alu­eel­le käyn­tiä toi­vo­taan. Jon­kin ver­ran Keu­ruul­ta ja Ruo­ve­del­tä­kin asi­oi­daan Vir­roil­le eläin­lää­kä­riin.

– Hie­noim­pia het­kiä työs­sä­ni ovat esi­mer­kik­si sel­lai­set ti­lan­teet, kun eläin kun­tou­tuu huo­nos­ta en­nus­tees­ta huo­li­mat­ta.

He­vo­set ja lam­paat tu­li­vat Koi­vu­kos­kel­le jo ko­to­na tu­tuk­si. Eläin­lää­kä­rin am­mat­ti ei ol­lut hä­nel­le var­si­nai­ses­ti lap­suu­den haa­ve­am­mat­ti, vaan jär­jel­lä mie­tit­ty rat­kai­su.

– Mi­nua kiin­nos­ti luon­non­tie­teet jo lu­ki­os­sa ja myös käy­tän­nön­lä­hei­nen työ tun­tui mie­lek­kääl­tä. Eläin­lää­kä­rin opin­not si­säl­tä­vät laa­jan tie­de- ja te­o­ri­a­poh­jan, mut­ta käy­tän­nön työ si­säl­tää pal­jon asi­a­kas­koh­taa­mi­sia niin ih­mis­ten kuin eläin­ten­kin kans­sa.

Lemmikin suuhun kannattaa katsoa

Koi­vu­kos­ken mu­kaan pää­piir­teis­sään eläi­mis­tä huo­leh­di­taan hy­vin, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti myös eläin­ten hy­vin­voin­nin lai­min­lyön­te­jä tu­lee työs­sä vas­taan.

– Osa ih­mi­sis­tä on ihan to­del­la huo­leh­ti­vai­sia, ja koh­tuu pie­nis­sä­kin asi­ois­sa kään­ny­tään am­mat­ti­lai­sen puo­leen, mikä on tie­tys­ti hyvä asia. Osa taas ha­keu­tuu eläin­lää­kä­riin vas­ta, kun eläi­men kun­to on jo mer­kit­tä­väs­ti hei­ken­ty­nyt. Usein se joh­tuu myös ih­mis­ten ym­mär­tä­mät­tö­myy­des­tä tai tie­don puut­tees­ta, et­tä hoi­toon ha­keu­du­taan myö­häs­sä, poh­tii Koi­vu­kos­ki.

– Tämä kos­kee esi­mer­kik­si eri­tyi­ses­ti lem­mik­kien ham­pai­den ja suun ter­veyt­tä. Lem­mi­kin suu­hun oli­si­kin eh­dot­to­man tär­ke­ää kat­soa ai­ka ajoin.

Tii­na Koi­vu­kos­ken li­säk­si Vir­roil­la eläin­lää­kä­ri­nä toi­mii myös Ou­ti Mat­ts­son. Pie­ne­läi­miä hoi­de­taan Keu­rus­se­län ym­pä­ris­tön- ja ter­vey­den­suo­je­lu­toi­mis­ton alu­eel­la ar­ki­sin vir­ka-ai­kaan. Il­tai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin pie­ne­läin­ten päi­vys­tys on kes­ki­tet­ty Jy­väs­ky­län Eläin­sai­raa­laan.