Jou­lu­lau­lu ”Oi saa­vu jo, Im­ma­nu­el” ei eh­kä kuu­lu tu­tuim­piin, mut­ta on var­sin van­ha. Sa­nat ovat 1100-lu­vul­ta ja sä­vel­kin kes­ki­a­jal­ta. Se lie­nee tul­lut tu­tuk­si eng­lan­nin­kie­li­sis­tä elo­ku­vis­ta. Niis­tä on voi­nut op­pia rie­muk­kaan ker­to­sä­keen: ”Re­joi­ce! Re­joi­ce! Im­ma­nu­el has come to thee, O Is­ra­el.” Eh­kä tämä ei ole suo­ma­lais­ten suo­si­kik­si riit­tä­vän hai­kea vaan sä­ve­lel­lään­kin iloit­se­maan ke­hot­ta­va?

Lau­lu on kui­ten­kin pääs­syt Vir­si­kir­jaan pe­rä­ti kah­teen koh­taan, ni­mit­täin nu­me­roi­hin 756 ja 933. Niis­sä se on hie­man eri sä­ve­lel­lä ja sa­noil­la, mut­ta sa­man ru­noi­li­jan la­ti­nas­ta suo­men­ta­ma­na. Vir­res­sä odo­te­taan Ku­nin­gas­ta, joka voit­taa pa­han val­lan, va­paut­taa van­gi­tut ja tuo rau­han kan­soil­le.

Van­ha vir­si, mut­ta ei van­hen­tu­nut. Koko vuo­den on toi­vot­tu ja ru­koil­tu rau­haa Uk­rai­naan ja Ga­zaan. On pyy­det­ty suu­rem­pia voi­mia vä­lit­tä­mään rau­haa. Mut­ta ei ole var­maa, on­ko kum­mas­sa­kaan pääs­ty lä­hem­mäs oi­keu­den­mu­kais­ta ja kes­tä­vää rau­haa. Lie­ne­vät­kö viha ja kat­ke­ruus päin­vas­toin kas­va­neet?

Osu­vas­ti lau­su­taan Psal­mis­sa: ”Ei tule apua idäs­tä, ei län­nes­tä, ei vuo­ri­ses­ta erä­maas­ta, vaan Ju­ma­la on se, joka tuo­mit­see: yh­den hän alen­taa, toi­sen ylen­tää.” (Ps. 75:7–8). Mitä enem­män toi­voa si­do­taan jo­hon­kin so­ti­las­mah­tia joh­ta­vaan ih­mi­seen mil­lä suun­nal­la ta­han­sa, sitä var­mem­min hä­neen pe­ty­tään. ”Rau­haa” tuo­vil­la näyt­tää ai­na ole­van mie­les­sä oman val­lan kas­vat­ta­mi­nen.

It­sen­sä ko­hot­ta­neet ja maa­il­maa pe­los­sa pi­tä­neet val­ti­aat ovat ai­na pu­don­neet, yk­si toi­sen­sa jäl­keen. Sen si­jaan oi­keu­den­mu­kai­nen Val­ti­as, jon­ka Ju­ma­la lä­het­tää ja jon­ka ni­me­nä on Im­ma­nu­el, hal­lit­see lu­ke­mat­to­mien sy­dä­mes­sä. Hä­nen ni­men­sä mer­kit­see ”Ju­ma­la on kans­sam­me”. Kei­den kans­sa? Nii­den heik­ko­jen, jot­ka Ju­ma­laa odot­ta­vat. Moni ty­ran­ni on kaa­pan­nut tä­män lau­seen käyt­töön­sä, vaan ei Ju­ma­lan kun­ni­ak­si.

Ju­ma­lan oi­keu­den­mu­kai­nen rau­ha al­kaa yk­sit­täi­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­tä, ko­dis­ta ja lä­hi­pii­ris­tä. Se al­kaa jou­lun ih­mees­tä: Ju­ma­la syn­tyy luok­sem­me pie­ne­nä Jee­sus lap­se­na. Siu­nat­koon hän si­nun juh­la-ai­ka­si.

Tam­pe­reen Piis­pan­ta­los­sa 9.12.2025

 Mat­ti Repo