Tui­ja Vei­ja

Lie­den­poh­jan ryh­mä­per­he­päi­vä­hoi­to aloit­ti toi­min­tan­sa suun­ni­tel­lus­ti elo­kuun alus­sa.

En­sim­mäi­set lap­set tu­le­vat ryh­mik­seen puo­li seit­se­män ai­kaan aa­mul­la ja hoi­ta­jien työ­päi­vä kes­tää puo­li vii­teen il­ta­päi­väl­lä.

Päi­vään mah­tuu pal­jon leik­kiä, pe­lai­lua, as­kar­te­lua ja ihan ta­val­lis­ta yh­des­sä­o­loa ruo­kai­lui­neen ja le­po­het­ki­neen.

Ul­ko­na ol­laan pari ker­taa päi­väs­sä, pi­hal­la on pal­jon kiin­nos­ta­via leik­ki­paik­ko­ja kei­nui­neen ja ti­laa juos­ta suu­rel­la hiek­ka­ken­täl­lä.

Liedenpohjan ryhmiksessä on rento meininki, hoitajat kuvailevat tiimiään kivaksi porukaksi, joka jatkuvasti tukee ja opettaa toisiaan. Kauniista syyspäivistä otettiin ilo irti viime viikolla.

Kuvat Tuija Veija

– Tääl­lä toi­mi­taan ren­nol­la ot­teel­la. Lap­set ovat 2–5-vuo­ti­ai­ta, yleen­sä he so­pi­vat hy­vin leik­ki­mään kes­ke­nään. Toki vä­lil­lä pien­tä kah­naus­ta­kin esiin­tyy, mut­ta no­pe­as­ti niis­tä pääs­tään yli, luon­neh­tii ryh­mä­per­he­päi­vä­hoi­ta­ja Mar­ja-Lee­na Kau­nis­to.

Hä­nel­le muu­tos per­he­päi­vä­hoi­ta­jas­ta ryh­mik­sen työn­te­ki­jäk­si on ol­lut iso, mut­ta mie­lui­sa. En­sim­mäis­tä ker­taa työ­his­to­ri­an ai­ka­na hä­nel­lä on työ­ka­ve­rei­ta.

– Työs­ken­te­lin per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­na Lie­den­poh­jas­sa pik­kuis­ta vail­le 21 vuot­ta. Olin ai­na yk­sin työs­sä­ni, ja nyt pa­ras­ta on se, et­tä on työ­ka­ve­rei­ta ym­pä­ril­lä. Ryh­mik­ses­sä on myös enem­män ai­kaa kes­kit­tyä lap­siin, kun ei ole ruo­an­lait­toa ja mui­ta ko­ti­hom­mia päi­vän mit­taan.

Hä­nel­le myös ko­din py­sy­mi­nen vain ko­ti­na, ei­kä osa­na työ­tä, on muo­dos­tu­nut tär­ke­äk­si. Hän ke­huu en­ti­sen kou­lun ti­lo­ja viih­tyi­sik­si ja naut­tii sii­tä, et­tä lap­sil­la on ti­laa tem­mel­tää niin si­säl­lä kuin pi­hal­la­kin.

Luonnon ihmeitä ja uuden oppimista

Pien­ten las­ten päi­vät ovat täyn­nä uu­den op­pi­mis­ta ja luon­non ih­mei­den ha­vait­se­mis­ta.

– Myös me ai­kui­set opim­me lap­sil­ta koko ajan uut­ta jat­ku­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa. Voi­kin sa­noa, et­tä lap­set opet­ta­vat mei­tä kas­vat­ta­maan hei­tä, Kau­nis­to luon­neh­tii.

Ala­vu­del­ta Vir­tain puo­lel­le työ­hön aje­lee ryh­mä­per­he­päi­vä­hoi­ta­ja San­ni Hie­ta­nie­mi, joka on työs­ken­nel­lyt las­ten pa­ris­sa ne­li­sen vuot­ta.

– Olen ty­kän­nyt ol­la tääl­lä Lie­den­poh­jas­sa. Po­ruk­ka on mu­ka­vaa ja lap­set tie­tys­ti ai­van iha­nia, San­ni ker­too pi­tä­en käm­me­nel­lään pien­tä on­ki­ma­toa, jon­ka ryh­mik­sen po­jat löy­si­vät maas­ta trak­to­ri­leik­kien yh­tey­des­sä.

Traktorileikeissä löytynyt mato kiinnosti ja vähän iljettikin, Jare uskalsi ottaa sen käteen, mutta antoi pian takaisin Sanni-hoitajalle.

Jokainen päivä on erilainen

Yad­vi­ga Vi­ro­la­y­nen kul­kee Vir­roil­ta Lie­den­poh­jaan työs­ken­nel­ty­ään ai­em­min Koi­vu­rin­teen päi­vä­ko­dil­la. 

– Mi­nul­le oli tääl­lä jo en­nes­tään tut­tu­ja lap­sia. Lap­set ovat iha­nia ja iloi­sia hän to­te­aa. Pi­dän yk­si­kös­sä työs­ken­te­lys­tä, tääl­lä on rau­hal­lis­ta ja mu­ka­vaa.

Ate­ri­a­kul­je­tuk­set Lie­den­poh­jan ryh­mik­sel­le tu­le­vat kes­kus­keit­ti­öl­tä kah­des­ti vii­kos­sa, maa­nan­tai­sin ja tors­tai­sin ruo­ka tu­lee läm­pi­mä­nä, mut­ta kol­me­na päi­vä­nä ruu­at val­mis­te­taan lop­puun pai­kan pääl­lä. Ruo­ka- ja lai­tos­huol­lon teh­tä­vät yk­si­kös­sä kuu­lu­vat päi­vä­ko­ti­a­vus­ta­ja Rii­na Pe­täi­sen työ­teh­tä­viin.

– It­sel­le­ni täl­lai­nen työ on uut­ta, mut­ta olen ty­kän­nyt to­del­la pal­jon. Tou­hu­an las­ten kans­sa, ja sil­lä ai­kaa, kun he ul­koi­le­vat ja ovat päi­vä­le­vol­la, imu­roin ja mop­paan lat­ti­at, lai­tan ruo­at tar­jol­le ja kat­son, et­tä on siis­tiä. Sit­ten taas puu­hai­len las­ten kans­sa, Rii­na ker­too.

Hän esit­te­lee kaap­pe­ja, jois­ta avau­tu­vat ker­ros­sän­gyt. Jo­kai­sel­la lap­sel­la on oma paik­kan­sa.

– Le­po­tau­ko on yleen­sä 45 mi­nuut­tia, mut­ta vä­lil­lä päik­kä­rit ve­ny­vät liki kah­teen tun­tiin.

Hän ki­teyt­tää, et­tä jo­kai­nen päi­vä on eri­lai­nen, vaik­ka teh­tä­vät py­sy­vät­kin sa­moi­na.

Yksikössä tilaa 12 lapselle

Las­ten ryh­mä­ti­loi­na toi­mi­vat en­ti­sen kou­lun luok­ka­ti­lat. Ti­lois­sa teh­tiin muu­tos- ja kun­nos­tus­töi­tä en­nen toi­min­nan aloit­ta­mis­ta sekä si­säl­lä et­tä ul­ko­na.

– Ryh­mik­sen mi­toi­tus on 12 las­ta ja kol­me ryh­mä­per­he­päi­vä­hoi­ta­jaa. Li­säk­si ruo­ka­huol­lon ja lai­tos­huol­lon teh­tä­vis­tä vas­taa päi­vä­ko­ti­a­vus­ta­ja. Yk­sik­köön siir­tyi työs­ken­te­le­mään ko­to­na työ­tä teh­nei­tä per­he­päi­vä­hoi­ta­jia, jo­ten mit­ta­vaa rek­ry­toin­ti­työ­tä ei hen­ki­lös­tön hank­ki­mi­sek­si ei tar­vin­nut teh­dä, ker­too var­hais­kas­va­tus­pääl­lik­kö Eli­na Ha­ka­la.

Lap­si­ryh­mäs­sä aloit­ti toi­min­nan alet­tua kym­me­nen las­ta, ryh­mä täy­den­tyy ja täyt­tyy vuo­den­vaih­teen jäl­keen.