RiikkaTallila
Sirpa ja Timo Mäkelä ovat asuneet Keuruun ja Virtain rajan tuntumassa Mäkelänmäellä jo vuosikymmeniä. Itse tila on peräisin 1800-luvulta.
Mäkelät ovat seuranneet Lehmikorven tuulivoimahankkeen etenemistä.
Aihe kiinnostaa heitä monessakin mielessä, mutta eniten siksi, että lähimmät alueelle suunnitelluista voimaloista tulevat 1,6–1,8 kilometrin päähän heidän kodistaan. Vaikka puskaa on syyskesällä edessä, tulevat voimalat näkymään.
– Ei tässä nyt vielä ole täysin heitetty hanskoja tiskiin, vaikka nyt tehdystä päätöksestä olenkin pöyristynyt. Suojaetäisyys asutusta kohtaan olisi pitänyt vaatia kauemmaksi, harmittelee Sirpa Mäkelä.
– Emme vastusta tuulivoimaa, jos se sijoittuu valmiiseen teollisuusympäristöön tai esimerkiksi moottoriteiden varsille.
Asutusten, metsien sekä erämaakorven keskellä ympäristö on väärä tuulivoimalle, toteaa Sirpa Mäkelä, ja lisää samalla tuhottavan alueella asustavan saukon elinpiiriä.
Eikö voitaisi hakea muita vaihtoehtoja?
Hän pitää pohjavesialuetta yhtenä arvokkaimmista asioista.
– Hankealueen molemmin puolin on pohjavesialuetta ja löytyneiden lähteiden perusteella pelkäämme, että tällaiset suuret rakennushankkeet aiheuttavat veden virtauksiin häiriöitä.
Ely-viranomainen on Lehmikorven lausunnossaan todennut, ettei betoniperustusten vaikutuksia luontoon ei tiedetä pitkällä aikavälillä.
– Lehmikorven alueen läheisyyteen osuu kaksi vedenottamoa, joista toinen sijaitsee Ähtärissä Torakkakankaan alueella ja Kangastenperän vedenottamo Keuruulla.
Mäkelä toteaa kotimaisten tuulivoimayhtiöiden olevan harvassa.
– Eikö voitaisi hakea muita vaihtoehtoja, vaikkapa aurinkopaneeleita ja SMR-pienydinvoimaa. Käsittääkseni Suomessa saattaa olla vuodessa jopa 200 tuuletonta päivää.
Tuulivoima jätti särön kylään
Sirpa Mäkelä pohtii miettivänsä usein, onko meidän sukupolvi unohtanut menneisyytemme.
– Isät taistelivat meille itsenäisen Suomen ja nyt luovumme melkeinpä kahvipaketin hinnalla luonnostamme. Tosiasiahan on, että maanomistajat hankealueella hyötyvät vuokratuloista, kun taas hankealueen reunamilla asuvat saavat haitat. Siirtolinjojen alle jäävät maat lunastetaan pilkkahinnalla, Mäkelä vertaa.
Lehmikorven tuulivoimalat on suunniteltu 289 metriä korkeiksi.
– Olisin kaivannut ajantasaisia melumallinnuksia. Tulee vähän mieleen, olemmeko Pohjan Voiman koekaniineja, kysyy Mäkelä.
Jopa 30-metrinen rauhoitettu mäntyharvinaisuus on jo katkennut ja lahonnut latvasta. Sen taakse 1,8 kilometrin päähän sijoittuu osa Lehmikorven 12 tuulivoimalasta. 400-vuotiasta mäntyä on aina ihailtu ja kerran se meinasi päätyä jopa laivan mastoksi.
Aihepiiri jakaa mielipiteitä ja se on selvää. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä.
– Silti harmittaa, että kyllä se on jo nyt jättänyt särön kyläämme.
Tiedotukseen Mäkelä on tyytyväinen Suur-Keuruun puolesta. Keuruun kaupungilta ja Pohjan Voimalta ovat tulleet viralliset tiedotteet.
Kysymyksiin hän olisi toivonut vastauksia.
– Olen laittanut sähköpostia ja tekstiviestiä saamatta vastausta. Havainnekuvat ovat mielestäni epäselvät ja meidän lähistöltä niitä on niukasti.
Mäkelät toteavat, etteivät välttämättä tule näkemään myllyjen purkamista, mutta ajattelevat jälkipolvia.
– Meillä aikuiset lapsemme kommentoivat asuvansa mieluimmin kaupungin melussa kuin maalla tuulivoiman välkkeessä.
Onko valtuutetuilla riittävästi tietoa ja aikaa?
Virtolainen Helena Saikkonen on seurannut Lehmikorven hanketta, koska se sijoittuu Virtain ja Ähtärin rajalle ja vaikutukset ulottuvat Virtain puolelle.
Hän kuunteli myös Keuruun kaupunginvaltuuston viime maanantaisen kokouksen, jossa päätettiin kaavasta.
– Aistin valtuuston paineen saada kaava hyväksytyksi, koska vain pari-kolme kannatti sen palauttamista jatkokäsittelyyn. Valtaosa valtuutetuista oli tyytyväisiä Pohjan Voiman tilaamien selvitysten lukumäärään ja aineiston laajuuteen.
– Herää kysymys, onko valtuutetuilla riittävästi tietoa, taitoa ja aikaa arvioida hankkeen vaikutuksia vai perustuvatko päätökset lähinnä vastapuolen konsultin tekemiin vastineisiin, pohtii Saikkonen.
Saikkosen mukaan keuruulaisissa kaava ei ole aiheuttanut paljon vastustusta, koska se on kaukana pois silmistä ja pois mielestä.
– Teollisuusalue tulee näkymään kuitenkin Lahdenkylän, Ikkalan ja Ilomäen maisemien lisäksi valtakunnallisesti merkittävissä Kitusen, Soininkylän ja Killinkosken kulttuuriympäristöissä.
Hänen mielestään Virtain kaupunki vastasi kaavaehdotukseen 2.4.2024 ylimalkaisesti, että hankkeessa pitää huomioida erityisesti luonnonympäristöön, maisemaan ja kulttuuriympäristöön ja -perintöön liittyvät vaikutukset.
– Huoli ei siis ole ollut suurta. Viranomaisneuvottelussa 17.6.2025 Virtain kaupunki oli kutsuttu, mutta ei ollut läsnä.
Saikkonen huomauttaa, että Lehmikorven energiateollisuusalue on ”vain” noin 2 000 hehtaaria.
– Virtain puolen hankkeet ovat huomattavasti laajemmat. Kannattaa herätä aiheeseen nyt eikä sitten, kun päätökset on tehty.
Hän kertoo vastustavansa tuulivoimahankkeita, koska ne sijoittuvat Etelä-Suomen viimeisiin laajempiin, yhtenäisiin metsäalueisiin. Ne aiheuttavat myös muun muassa eripuraa yhteisössä ja asukkaille huolta sekä sydänsuruja.
– Imagostaan huolimatta, en pidä niitä vihreinä. Hankkeet myydään lopulta ulkomaisille sijoitusyhtiölle ja sähkö maailmanmarkkinoille. Kotimaista lähisähköä ei ole olemassa, sitä ei saa viereisestä tolpasta.