Tui­ja Vei­ja

– Tu­lee teh­tyä ai­ka­mat­ka omaan lap­suu­teen kuun­nel­les­sa ta­ri­naa näin ruuh­ka­vuo­sien kes­kel­lä, kun ny­kyi­sin yleen­sä it­se lu­kee omil­le lap­sil­le.

– Tääl­lä nä­kee ys­tä­viä.

– On kiva kuun­nel­la, kun joku toi­nen lu­kee ää­neen. Tämä on vä­hän sel­lai­nen ai­kuis­ten sa­tu­tun­ti.

– No­vel­lit ovat ki­vo­ja, so­pi­van ly­hyi­tä ta­ri­noi­ta.

– Tu­lee kak­si kär­päs­tä yh­del­lä is­kul­la, kuu­lee ta­ri­naa ja voi sa­mal­la neu­loa.

– On mu­ka­va kes­kus­tel­la ta­ri­nas­ta sen jäl­keen.

Täl­lai­sia kom­ment­te­ja kuu­lui Vir­tain kir­jas­ton No­vel­li­kou­kun mar­ras­kuun ta­paa­mi­ses­sa.

No­vel­li­kouk­ku on val­ta­kun­nal­li­nen kir­jas­tois­sa to­teu­tet­ta­va mak­su­ton ker­ho, jo­hon kuka ta­han­sa kir­jas­ton asi­a­kas voi osal­lis­tua.

– No­vel­li­kouk­ku­ryh­mäm­me kuu­luu vi­ral­li­seen No­vel­li­kou­kut­ta­jat-ryh­mään, jon­ka myö­tä meil­lä on lupa lu­kea no­vel­le­ja jul­ki­ses­ti. Mu­ka­na on pa­ri­sa­taa suo­ma­lais­ta kir­jai­li­jaa, jot­ka ovat an­ta­neet lu­van lu­kea kir­joi­tuk­si­aan, taus­toit­ti kir­jas­ton työn­te­ki­jä Lei­la Nie­mi­nen.

Ky­sees­sä on uu­den­lai­nen toi­min­ta, jota jär­jes­te­tään jo useis­sa Suo­men kir­jas­tois­sa. Toi­min­nan ta­voit­tee­na on esi­tel­lä no­vel­le­ja ja tuo­da yh­teen eri-ikäi­siä kä­si­töi­den har­ras­ta­jia.

– Ryh­mä ko­koon­tuu kir­jas­to­sa­lis­sa, jot­ta kuka ta­han­sa voi is­tah­taa mu­kaan kuun­te­le­maan ja ot­taa ha­lu­tes­saan kä­si­työn kä­teen. Toki myös il­man neu­lo­mus­ta voi tul­la mu­kaan.

Ajankohtaan sopivia tarinoita

– No­vel­li­kou­kus­sa osal­lis­tu­jat voi­vat teh­dä omia kä­si­töi­tään tai he voi­vat osal­lis­tua hy­vän­te­ke­väi­syys­neu­le­työn te­ke­mi­seen kir­jas­ton lan­ka­ko­rin lan­goil­la. Teem­me Äi­ti Te­re­san peit­to­ja In­ti­aan Suo­men Pu­nai­sen ris­tin kaut­ta. Myös pai­kal­li­set hy­vän­te­ke­väi­syys­koh­teet ovat mah­dol­li­sia.

Hy­vän­te­ke­väi­syys­ko­rin lan­gat kir­jas­to hank­kii it­se joko os­ta­mal­la, ke­räyk­sin tai spon­so­ri­tu­el­la.

– Tar­jol­la on pien­tä na­pos­tel­ta­vaa, jos­kus on kah­vit­kin kei­tet­ty.

Lei­la Nie­mi­nen ker­toi tä­hän as­ti lu­ke­neen­sa no­vel­lit it­se, mut­ta tu­le­vai­suu­den toi­vee­na on, et­tä pai­kal­le saa­tai­siin vie­rai­li­joi­ta ta­ri­noi­ta lu­ke­maan. Kir­jai­li­ja­vie­raat oli­si­vat erit­täin ter­ve­tul­lei­ta.

– Usein kes­kus­te­lem­me no­vel­lis­ta kuu­le­mi­sen jäl­keen, mil­lai­sia aja­tuk­sia sii­tä nou­see. Osal­lis­tu­jat voi­vat myös päät­tää mon­ta­ko no­vel­lia lu­e­taan.

Mar­ras­kuun No­vel­li­kou­kus­sa tee­ma­na oli suo­ma­lai­seen elä­män­ta­paan liit­ty­vät asi­at ja kos­ka ol­tiin lä­hel­lä isän­päi­vää, myös isiä kos­ke­via no­vel­le­ja oli mu­ka­na.

– Jou­lu­kuus­sa ko­koon­num­me lä­hel­lä it­se­näi­syys­päi­vää, jo­ten sii­hen liit­ty­vät no­vel­lit ovat sil­loin esil­lä. Myös osal­lis­tu­jat voi­vat esit­tää toi­vei­ta lu­et­ta­vis­ta ta­ri­nois­ta.

Leila Nieminen luki kiitolliselle kuulijajoukolle Simo Hämäläisen novellin Isän kengät.

Tuija Veija

Päi­vä­sai­kaan jär­jes­tet­tä­vä toi­min­ta on työs­sä käy­vil­le han­ka­la saa­vut­taa, mut­ta Nie­mi­nen poh­tii, voi­si­ko ta­pah­tu­man jos­kus to­teut­taa työ­päi­vän jäl­keen il­lan suus­sa.

– Olen myös aja­tel­lut heit­tää kut­sua yh­te­näis­kou­lun kuu­des­luok­ka­lai­sil­le ja sitä van­hem­mil­le kä­si­työ­ryh­mil­le, ha­lu­ai­si­vat­ko he tul­la kuun­te­le­maan no­vel­le­ja omien neu­le­työp­ro­jek­tien­sa kans­sa.

No­vel­li­kouk­ku jär­jes­te­tään kir­jas­tol­la ker­ran kuu­kau­des­sa, seu­raa­va ko­koon­tu­mi­nen on tiis­tai­na 10. jou­lu­kuu­ta. Toi­min­ta jat­kuu myös vuo­den­vaih­teen jäl­keen.