Riik­ka Tal­li­la

Vil­je­li­jöi­den tal­vi­päi­vil­le Nuo­ri­so­kes­kus Mart­ti­seen ko­koon­tuu täl­lä vii­kol­la par­haim­mil­laan yli 30 osal­lis­tu­jaa eri puo­lil­ta Suo­mea ai­na Ro­va­nie­meä myö­ten. Oh­jel­maan si­säl­tyy ajan­koh­tai­sia alus­tuk­sia, ja nii­den poh­jal­ta käy­tä­viä kes­kus­te­lui­ta.

Mitä van­has­sa maa­seu­tu­kult­tuu­ris­sa on sel­lais­ta, jota voi­tai­siin tä­män päi­vän ti­lan­tees­sa hyö­dyn­tää ja ot­taa käyt­töön?

– Tääl­tä ha­e­taan ide­oi­ta ja uu­sia nä­ke­myk­siä, jak­sa­mis­ta omaan työ­hön. Voim­me pur­kaa tun­to­ja­kin, sil­lä työ ei ai­na ole help­po. Täl­lä het­kel­lä eni­ten kiin­nos­taa oma­va­rai­suus, jos­ta kuul­tiin Jaa­na He­li­nin lu­en­to, va­lot­ti vii­kon jär­jes­te­ly­vas­tuus­sa ole­va Jo­han­nes Poti aloi­tus­tun­nel­mia.

Kau­pun­ki­lais­pals­ta­vil­je­li­jä Pirk­ko Lei­no­nen oli tul­lut Lah­des­ta kuu­lol­le.

– Olen kas­vat­ta­nut kol­men vuo­den ajan aa­ril­la­ni Muk­ko­las­sa kai­ken­lais­ta ai­na pu­na­juu­ris­ta yrt­tei­hin ja eri­lai­siin kuk­kiin, ku­ten ani­sii­sos­ta val­koi­siin miek­ka­lil­joi­hin. Myös tee­ai­nek­set saa omal­ta pals­tal­ta. Olen kiin­nos­tu­nut oma­va­rai­suu­des­ta, Lei­no­nen to­te­si.

Toi­min­ta­te­ra­peut­ti­na työs­ken­te­le­vä Tai­na Pu­hak­ka Si­poos­ta ker­toi tul­leen­sa tal­vi­päi­vil­le kuu­le­maan vil­je­li­jöi­den aja­tuk­sia ja luo­maan yh­teyk­siä. Hän oli kiin­nos­tu­nut sii­tä, mil­lai­set asi­at ter­veh­dyt­tä­vät ih­mi­siä.

– Mi­nul­la on unel­ma­na pe­rus­taa paik­ka, jos­sa mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jat voi­si­vat pääs­tä ko­ko­nais­val­tai­seen hoi­toon. Ele­ment­tei­nä käy­tet­täi­siin esi­mer­kik­si puh­das­ta luon­toa, maa­yh­teyt­tä sekä eläi­miä, ker­toi Pu­hak­ka.

Hän an­toi esi­mer­kin, mi­ten vaik­ka­pa met­sä­kä­ve­lyt aut­ta­vat ma­sen­tu­nei­ta.

– Aja­tuk­se­na on se, et­tä työn te­ke­mi­sen kaut­ta sai­ras­tu­neet sai­si­vat ar­jes­ta kiin­ni osal­lis­tu­mal­la omien re­surs­sien­sa mu­kaan.

Kohti luonnon­mu­kai­suutta

Jo­han­nes Poti ker­toi elä­män­ta­ri­nan­sa ja kä­sit­te­li maa­ta­lou­den mur­ros­ta omas­sa alus­tuk­ses­saan maa­nan­tai­na. Hän on näh­nyt lap­suu­den luon­non­mu­kai­sen elä­män­ta­van, ke­hit­tä­nyt it­se ke­mi­al­lis-tek­ni­sen maa­ti­lan ja sen jäl­keen bi­o­dy­naa­mi­sen luon­non­hoi­don.

– Sain mo­lem­mat tuo­tan­not toi­mi­maan, to­sin hy­vin eri­lai­sin seu­rauk­sin. Maa­ti­lal­lam­me oli muu­ta­ma leh­mä, nii­den nuo­ri kar­ja ja ka­no­ja. Vil­je­lin ruo­ka­pe­ru­naa ja myö­hem­min so­ke­ri­juu­ri­kas­ta.

Nuo­res­sa per­hees­sä al­koi kui­ten­kin sai­ras­te­lu, oli muun mu­as­sa al­ler­gi­aa ja ast­maa, rin­ta­ki­pu­ja. Poti kuu­li ra­di­os­ta ag­ro­lo­gi Pent­ti Kos­si­lan lä­he­tyk­sen ja läh­ti sitä kaut­ta ha­ke­maan apua.

– Löy­sim­me tien ulos ter­vey­son­gel­mis­tam­me luon­non­mu­kai­sem­min me­ne­tel­min. Val­koi­set veh­nä­jau­hot ja so­ke­ri piti jät­tää pois, teh­tiin sa­nee­raus ruo­ka­pöy­tään. Olin kriit­ti­nen asi­aa koh­taa, mut­ta se ka­to­si no­pe­as­ti, kun ti­lan­ne al­koi pa­ran­tua. Ai­kaa meni vain kuu­kau­si.

Vil­je­ly­puo­lel­la uu­dek­si tuo­tan­to­muo­dok­si Poti va­lit­si bi­o­dy­naa­mi­sen luon­non­hoi­don.

– Elim­me tuol­loin Suo­mes­sa, jos­sa ol­tiin me­nos­sa suur­maa­ta­lout­ta koh­ti ja ylei­nen ym­mär­rys oli se, et­tä näin kuu­luu men­nä. Lo­pul­ta ti­lan­pi­to ha­jo­si 1990-lu­vun jat­ku­viin muu­tos­pai­nei­siin, sel­vit­ti Poti.

Tänä päi­vä­nä hän toi­mii luon­non­mu­kai­suu­den puo­les­ta­pu­hu­ja­na ja puu­has­te­lee edel­leen vil­je­lyn pa­ris­sa.

Johannes Poti esitteli muun muassa biodynaamisten preparaattien käyttöä.

Riikka Tallila