Tui­ja Vei­ja

Kark­ki­las­sa vuon­na 1994 pe­rus­tet­tu, koh­ta 20 vuot­ta Vir­roil­la toi­mi­nut Kris­til­li­nen Kir­ja- ja Mu­siik­ki­kus­tan­nus viet­tää 30-vuo­tis­juh­laan­sa jou­lu­kuun alus­sa.

Kris­til­li­nen kir­ja­kaup­pa pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la on jon­kin­lai­nen eri­koi­suus. Yri­tyk­ses­sä työs­ken­te­lee Rau­ta­lah­tia kah­des­sa su­ku­pol­ves­sa. Ta­pa­ni Rau­ta­lah­ti on yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja, joka käy läpi tar­jol­le tul­lut­ta ma­te­ri­aa­lia kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja­na ja poi­ka Sa­mu­el toi­mii hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na, hä­nen vas­tuul­laan ovat kir­jo­jen graa­fi­set suun­nit­te­lut ja kan­net.

Käy­tän­nön myyn­ti­työs­tä niin tis­kin ta­ka­na kuin verk­ko­kau­pas­sa­kin vas­taa Sa­mu­e­lin vai­mo Noo­ra, ja Sei­ja-äi­ti puo­les­taan hoi­taa kir­jan­pi­to­ai­neis­tot ti­li­toi­mis­tol­le.

– Kir­jo­ja on kus­tan­net­tu sa­to­ja ni­mik­kei­tä vuo­sien ai­ka­na. Kir­joit­ta­jia on niin ko­ti­suo­mes­ta, kuin ul­ko­mail­ta­kin. Kään­nös­työs­tä vas­taa­vat am­mat­ti­kään­tä­jät, Rau­ta­lah­ti taus­toit­taa.

Kir­jo­ja myy­dään pait­si Mei­je­ri­tien kir­ja­kau­pas­sa ja verk­ko­kau­pas­sa, myös kir­ja­kau­poil­le, seu­ra­kun­tiin ja kir­jas­toi­hin sekä eri­lai­sis­sa hen­gel­li­sis­sä ta­pah­tu­mis­sa.

Vihkosista Raamattuun

Ta­pa­ni Rau­ta­lah­ti aloit­ti kau­pal­li­sen työ­u­ran­sa myy­mä­lä­pääl­lik­kö­nä Hal­pa-Hal­lis­sa Kaus­ti­sil­la vuon­na 1982. Hän sai kut­sun hen­gel­li­seen työ­hön ja läh­ti Loh­jan va­paa­seu­ra­kun­taan ym­pä­ris­tö­työ­hön. Jon­kin ajan ku­lut­tua hän siir­tyi Kark­ki­laan, joka oli kes­kei­nen myös va­paa-ajat­te­li­joi­den toi­min­nal­le, mikä an­toi paik­ka­kun­nal­le oman lei­man­sa.

– Siel­lä oli tar­ve pääs­tä ih­mis­ten kes­kel­le. Pik­ku­kau­pun­gin asuk­kais­ta vain mur­to-osa kuu­lui lu­te­ri­lai­seen kirk­koon ja ava­sim­me sin­ne kris­til­li­sen kir­ja­kau­pan. Sii­tä al­koi myös kir­jo­jen kus­tan­ta­mi­nen pie­nin as­ke­lin.

Kun hän muut­ti Pie­tar­saa­ren bap­tis­ti­seu­ra­kun­taan työn­te­ki­jäk­si, kir­ja­kaup­pa ja kus­tan­nus­toi­min­ta siir­tyi mu­ka­na.

– Toi­min­ta va­kiin­tui ja os­tim­me kir­ja­kau­pal­le omat lii­ke­ti­lat kau­pun­gin kes­kus­tas­ta. Toi­min­ta jat­kui, kun muu­tim­me Vir­roil­le 2005. Lii­ke Mei­je­ri­tien ti­loi­hin avat­tiin 2007.

En­sim­mäi­nen suu­ri mur­ros, joka oli sa­mal­la kään­teen­te­ke­vä yri­tys­toi­min­nan kan­nal­ta, ta­pah­tui, kun Rau­ta­lah­ti sai hen­gel­li­sen kut­sun vuon­na 1996 läh­teä pai­nat­ta­maan Raa­mat­tu­ja, jot­ka ovat ny­kyi­sin­kin kus­tan­ta­mon tär­kein myyn­ti­tuo­te.

– Sii­hen as­ti olim­me kus­tan­ta­neet muu­ta­man sa­ta­sen bud­je­til­la pie­niä vih­ko­sia, mut­ta Raa­mat­tu nos­ti kus­tan­nuk­set ker­ta­hei­tol­la oma­ko­ti­ta­lon hin­toi­hin. Ra­haa meil­lä ei aluk­si ol­lut. Oli ih­meel­lis­tä, mi­ten pal­jon ti­lauk­sia tuli, ja mi­ten ai­na seu­raa­vaan mak­su­e­rään men­nes­sä oli ra­hat koos­sa, Ta­pa­ni muis­te­lee.

Mo­net muut­kin kus­tan­ta­jat pai­na­vat Raa­mat­tu­ja, jo­kai­nen on eri­kois­tu­nut eri kään­nös­ver­si­oon. Rau­ta­lah­dil­le se on vuo­den 1933–1938 kirk­ko­raa­mat­tu.

– Liik­kees­tä löy­tyy myös mui­ta kään­nös­vaih­to­eh­to­ja. Tä­hän on tar­vet­ta, kos­ka kie­li ke­hit­tyy ajan ku­lu­es­sa, mut­ta sa­no­ma py­syy sa­ma­na.

– Jos Raa­mat­tua ei oli­si, osai­sim­me­ko me vie­lä­kään lu­kea? Län­si­mai­nen si­vis­tys pe­rus­tuu pit­käl­ti Raa­ma­tun sa­no­maan. Myös mo­nen maan li­pus­sa on ris­ti.

On vaikea sanoa ei

Ny­kyi­sin kus­tan­ta­mol­le tar­jo­taan muu­ta­mia kir­jai­de­oi­ta ja -ai­hi­oi­ta kuu­kau­des­sa.

– Jois­ta­kin tun­tee heti teks­tiä lu­kies­saan, et­tä täs­sä on sa­no­ma, jota ha­lu­am­me le­vit­tää. Jos kir­jas­sa on hyvä point­ti, teem­me sen. Toi­si­naan tun­ne on päin­vas­tai­nen. Ai­na on kui­ten­kin vai­kea sa­noa ei, kun tie­tää, mi­ten pal­jon kir­joit­ta­ja on lait­ta­nut teks­tiin sy­dän­tään ja ai­kaan­sa, Ta­pa­ni sel­vit­tää.

Kir­ja­kau­pal­le jou­lun ai­ka on pa­ras­ta se­son­kia. Rau­ta­lah­det ker­to­vat, et­tä heil­le kus­tan­ta­ja­na jou­lu­se­son­ki näyt­täy­tyy jo lo­ka­kuul­la, kun jäl­leen­myy­jät te­ke­vät ti­lauk­sia.

He us­ko­vat pe­rin­tei­sen kir­jan pi­tä­vän pin­tan­sa edel­leen.

– E-kir­jas­ta ei ole tul­lut niin isoa hit­tiä kuin en­nus­tet­tiin. Ää­ni­kir­ja puo­lus­taa paik­kan­sa jos­sain ti­lan­teis­sa, mut­ta pe­rin­tei­nen kir­ja on se, mikä py­syy. Sii­hen voi teh­dä mer­kin­tö­jä, sii­hen voi hel­pos­ti pa­la­ta ja lu­ke­mi­nen pa­pe­ris­ta on te­ra­peut­tis­ta, Sa­mu­el miet­tii.

Kus­tan­ta­mon 30-vuo­tis­ta tai­val­ta juh­lis­te­taan kir­ja­kau­pas­sa kak­ku­kah­vien mer­keis­sä maa­nan­tai­na 2. jou­lu­kuu­ta.

Va­ras­läh­tö juh­laan ote­taan jo edel­li­se­nä päi­vä­nä 1. jou­lu­kuu­ta, kun Va­paa­kir­kos­sa kon­ser­toi kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu viu­lis­ti Ser­gu­ei Po­pov. Ti­lai­suu­des­sa jul­kis­te­taan myös Ta­pa­ni Rau­ta­lah­den elä­mäs­tä ker­to­va kir­ja ”Sinä va­lit­sit mi­nut”.