Tui­ja Vei­ja

Lu­vi­a­lai­nen puu­tai­tu­ri Ta­pa­ni Mar­ja­nen on tuo­nut sor­vaus­töi­tään näy­til­le Vir­tain kir­jas­toon. Esil­lä on vii­ti­sen­kym­men­tä eri puu­la­jeis­ta sor­vaa­mal­la teh­tyä tai­de­te­os­ta pik­ku­riik­ki­ses­tä pi­ka­ris­ta mo­niu­lot­tei­siin veis­tok­siin.

– En ole tai­tei­li­ja, vaan ku­vai­len it­se­ä­ni puun tai­ta­jak­si, Mar­ja­nen ko­ros­taa.

En­sim­mäi­nen kos­ke­tus sor­vaus­töi­hin hä­nel­lä oli yli 50 vuot­ta sit­ten, kun työ­ka­ve­ri pyy­si hän­tä mu­kaan­sa ha­ke­maan sor­vaut­ta­maan­sa kip­poa lu­vi­a­lai­sel­ta puu­työn tai­ta­jal­ta.

– Me­nin jon­kin ajan pääs­tä ti­laa­maan it­sel­le­ni kip­poa, mut­ta mes­ta­ri ei lu­van­nut sitä teh­dä. Sen si­jaan hän sa­noi, et­tä tuos­sa on sor­vi, tal­tat ja puu­ta, an­na men­nä. Roh­kais­tuin ko­kei­le­maan ja jäin kouk­kuun.

Vuo­sien saa­tos­sa tai­to on kart­tu­nut ko­kei­le­mal­la ja vir­heis­tä op­pi­mal­la. Hän ei pidä tai­to­jaan sa­lai­suu­te­na, vaan on pi­tä­nyt run­saas­ti kurs­se­ja ja opas­taa mie­lel­lään asi­as­ta kiin­nos­tu­nei­ta.

Mar­ja­nen on myös teh­nyt kir­jan Syyt ja sor­vauk­set: ilok­si ja opik­si, jos­sa hän ker­too puu­maa­il­mas­taan ja an­taa neu­vo­ja sor­vaus­työ­hön.

140 puulajia työstettynä

Työ­u­ran­sa sa­ha­te­ol­li­suu­den käyt­tö­pääl­lik­kö­nä teh­nyt Mar­ja­nen las­kee sor­van­neen­sa vuo­si­kym­men­ten var­rel­la yli 140 eri puu­la­jia. Mie­lei­sin­tä ma­te­ri­aa­lia ky­syt­tä­es­sä vas­taus tu­lee var­mas­ti.

– En­sin on ka­ta­ja, toi­se­na ka­ta­ja ja kol­man­te­na ka­ta­ja. Mut­ta se ei ole Samp­sa, puun tai­ta­ja vit­sai­lee.

– Ka­ta­ja on hyvä työs­tää. Se on sit­keä, mut­ta peh­meä, mut­ta kova, Mar­ja­nen luon­neh­tii.

Hän sa­noo myös, et­tä ka­ta­ja tuok­suu, mut­ta esi­mer­kik­si pih­la­ja hai­see.

Puus­sa ole­va vika ruok­kii tai­ta­jan mie­li­ku­vi­tus­ta.

– Pah­kat ja ok­sat, puun huo­le­mat, eli kat­ken­nei­den ok­sien jät­tä­mät ar­vet puus­sa, niis­tä löy­tyy kau­nii­ta ku­vi­oi­ta. Myös puun syyt ja nii­den vä­rie­rot kiin­nos­ta­vat. En vär­jää töi­tä mi­ten­kään, jo­kai­sen puu­la­jin omat sä­vyt ovat kau­nii­ta sel­lai­se­naan.

Hän ei myös­kään mie­lel­lään käy­tä lii­mat­tua puu­ta, mut­ta toki sel­lai­ses­ta­kin teh­ty­jä töi­tä hä­nen va­ras­tois­taan löy­tyy. Kir­jas­ton sei­näl­tä löy­tyy muun mu­as­sa teos, jo­hon on käy­tet­ty seit­se­mää eri puu­la­jia ja si­säl­tää 210 pa­laa.

Lehmuksesta sorvattu Länsi ja itä sekä raidan juuripahkasta tehty Laava purkautuu.

Puun perässä ympäri Suomea

Eri­lai­sia puu­la­je­ja hän met­säs­tää ym­pä­ri Suo­mea. Hä­nel­le myös tar­jo­taan ma­te­ri­aa­lia, jos joku kaa­taa vaik­ka­pa pi­has­taan jon­kin eri­koi­sen puun. Myös kas­vi­tie­teel­li­set puu­tar­hat ovat hä­nel­le tut­tu­ja ma­te­ri­aa­lin han­kin­ta­paik­ko­ja.

– Vaik­ka eläi­sin 110-vuo­ti­aak­si ja sor­vai­sin joka päi­vä mon­ta tun­tia, puu­ta­va­raa on ko­to­na jo riit­tä­miin, mut­ta ai­na uu­det ja eri­koi­set kiin­nos­ta­vat.

– Eräs tut­ta­va ky­syi ker­ran, mitä töil­le­ni ta­pah­tuu kuo­le­ma­ni jäl­keen. Vas­ta­sin, et­tä ei mi­tään on­gel­maa, mi­nul­la on kak­si ty­tär­tä ja kum­mal­la­kin on tak­ka, Mar­ja­nen vir­nis­tää.

Ta­pa­ni Mar­ja­sen sor­vaus­tai­don näyt­tei­tä on esil­lä kir­jas­tos­sa 29. mar­ras­kuu­ta as­ti, näyt­te­lyn vii­mei­se­nä päi­vä­nä hän on it­se myös pai­kal­la.