Riik­ka Tal­li­la

– Nyt on pak­ko al­kaa aja­tel­la it­se­ään ja hy­vin­voin­ti­aan, to­te­aa par­tu­ri-kam­paa­ja Tert­tu Ran­ta­nen, joka vä­hen­si vuo­den alus­ta läh­tien työ­tah­ti­aan kol­meen päi­vään vii­kos­sa ja lait­toi lii­ke­ti­lan­sa myyn­tiin.

Par­tu­ri-kam­paa­jan opin­not kes­ti­vät kak­si vuot­ta. Kal­li­o­jär­vel­tä hy­pät­tiin pos­ti­au­ton kyy­tiin ja pääs­tiin kir­kol­le. Pel­to­sen au­to vei vie­lä sii­hen ai­kaan Sei­nä­jo­el­le.

Terttu Rantasen ensimmäinen työpaikka oli Virtain linja-autoasemalla sijainnut Linjatalon Parturi-Kampaamo, jossa hän aloitti vuonna 1979.

Tertun kuva-arkisto

Hän pää­si Sei­nä­jo­en am­mat­ti­kou­lus­ta val­mis­tut­tu­aan suo­raan töi­hin lin­ja-au­to­a­se­mal­la Lin­ja­ta­lon Par­tu­ri-Kam­paa­moon Riit­ta Fors­ber­gil­le. Sii­tä tu­lee tänä vuon­na ku­lu­neek­si 46 vuot­ta. Elet­tiin ai­kaa, jol­loin mie­hil­le­kin teh­tiin mi­ni­vo­gu­ei­ta.

– Kou­lu­a­jan ope­tuk­set ja erään si­jai­so­pet­ta­jan sa­na­kään­teet ovat oh­jan­neet työs­sä mon­ta ker­taa. Kaik­ki, min­kä asi­a­kas voi it­se tar­kis­taa, on teh­tä­vä niin hy­vin kuin pys­tyy, oli yk­si opet­ta­jan lau­sah­duk­sis­ta, Ran­ta­nen mai­nit­see.

Oman toi­mi­ni­men Tert­tu pe­rus­ti vuon­na 1981, sekä siel­lä et­tä myö­hem­min vi­ras­to­ta­lon lii­ke­ti­las­sa hä­nen kans­saan sa­man ka­ton al­la työs­ken­te­li Ma­ri­an­ne Jul­ku. Lin­ja­tiel­tä oli läh­det­tä­vä, sil­lä Va­lin­ta­to­ri laa­jen­si ja tar­vit­si li­sä­ti­laa. Seu­raa­va osoi­te oli vi­ras­to­ta­lo vuon­na 1985 ja Var­pus­tiel­le Tert­tu siir­tyi 1998.

Yh­den opin hän sai Lin­ja­tien ai­koi­na, kun tie­dus­te­li mie­sa­si­ak­kaan hiuk­sia lei­ka­tes­saan, et­tä ra­jan kans­sa vai il­man ra­jaa?

– Asi­a­kas vas­ta­si, et­tä ra­jan kans­sa. Kun näy­tin hä­nel­le lop­pu­tu­los­ta, huu­si hän, et­tei hän mis­sään ni­mes­sä täl­lais­ta ha­lun­nut. Sii­nä opin, et­tä täy­tyy vie­lä ai­na var­mis­taa, et­tä asia on ym­mär­ret­ty oi­kein.

 Vähän vahingossa parturiksi 

Ran­ta­sen ura­va­lin­ta oli vä­hän jopa va­hin­ko. Hän haa­vei­li mie­len­ter­veys­puo­len hoi­ta­jan am­ma­tis­ta, mut­ta kak­kos­vaih­to­eh­dok­si kou­luun ha­et­ta­es­sa käsi kir­joit­ti par­tu­rin.

– En tie­dä mis­tä se tuli. Olin kyl­lä lei­kan­nut kä­si­käyt­töi­sel­lä hius­ten­leik­kuu­ko­neel­la isä­ni ja vaa­ri­ni­kin hiuk­sia.

Vaik­ka hoi­to­a­lan kou­lun ovet ei­vät au­en­neet, to­te­aa Ran­ta­nen am­ma­tis­saan hoi­ta­neen­sa ih­mi­siä kuun­te­le­mal­la.

– Työ on ihan mah­ta­vaa, saan ih­mi­sis­tä myös it­se vir­taa. Hius­ten­leik­kuu on lem­pi­la­ji­ni, kam­pauk­set olen jät­tä­nyt muil­le jo pel­käs­tään hius­la­kan vuok­si.

Vuo­des­ta 2010 läh­tien Tert­tu on lei­kan­nut hiuk­sia Vir­tain kes­kuk­ses­sa 109 ne­li­ön ti­lois­sa. Sa­man ka­ton al­ta löy­tyy myös suo­la­huo­ne. Jol­la­kin ai­ka­tau­lul­la, kun asi­at ete­ne­vät on ai­ka lait­taa sak­set nau­laan.

– Mat­kas­sa on edel­leen asi­ak­kai­ta, jot­ka ovat löy­tä­neet luok­se­ni jo Lin­ja­tiel­lä. Il­mas­sa on hai­keut­ta ja va­pau­tu­mi­sen tun­net­ta­kin, Tert­tu luon­neh­tii.

– Ko­ta­las­sa riit­tää ko­ti­ta­los­sa niin ta­lon­mie­hen hom­mia, kä­si­töi­tä kuin pork­ka­na­la­vo­jen ra­ken­te­lu­a­kin.

Alex Ylä-Mononen Terttu Rantasen asiakkaana 1990-luvulla Varpustien liikkeessä.

Tertun kuva-arkisto