Riik­ka Tal­li­la

Ku­va­tai­tei­li­ja Tuu­lia Mar­ja­nen Ni­va­las­ta on Suo­men­se­län Sa­no­mien uu­si ku­va­pa­ki­noit­si­ja. Mar­ja­nen vie lu­ki­jat pa­ki­nois­saan Ket­tu­lan ky­län ta­pah­tu­miin.

Hä­nen ku­van­sa ja ta­ri­nan­sa syn­tyi­vät vuo­den 2016 ai­ka­na, jol­loin Mar­ja­nen al­koi hah­mo­tel­la ku­vit­teel­li­sia hen­ki­löi­tä. Ket­tu­lan kylä on ole­mas­sa Suo­mus­jär­vel­lä Sa­los­sa, mut­ta Mar­ja­sen ta­ri­nat ovat fik­ti­o­ta ei­vät­kä juon­na ai­toon ky­lään mis­sään mää­rin.

– Ihan en­sim­mäi­nen hah­mo­ni oli Sa­nel­ma, jon­ka jäl­keen syn­tyi El­me­ri. Sa­nel­ma on rak­kain sa­tu­hah­mo­ni – ta­nak­ka, pu­nak­ka ja ri­vak­ka. Hän seik­kai­lee usein ta­ri­noi­den pää­hen­ki­lö­nä ja aje­lee mie­lel­lään Pap­pa-Tun­tu­ril­la, ku­vai­lee Mar­ja­nen.

Ta­ri­nois­sa kä­si­tel­lään ar­jen ko­miik­kaa vä­rik­käi­den hah­mo­jen kaut­ta.

– Pi­dän myös El­me­ris­tä, joka on en­ti­nen me­ri­kar­hu. Kilt­ti ja avu­li­as van­ha­poi­ka, joka naut­tii rau­hal­li­ses­ta maa­lai­se­lä­mäs­tä. Ran­nan Mai­ja on kau­nis, hen­toi­nen ja hel­lä­sy­dä­mi­nen naa­pu­ri, joka jos­kus tah­to­mat­taan­kin jou­tuu Sa­nel­man kans­sa kil­pa­sil­le El­me­ris­tä.

– Juo­nen pu­nai­se­na lan­ka­na on, kum­pi nei­to­sis­ta lo­pul­ta saa hur­mat­tua poi­ka­mies El­me­rin it­sel­leen, ku­va­tai­te­li­ja pal­jas­taa.

Ket­tu­lan ky­läs­sä on myös mui­ta hah­mo­ja, ku­ten Puu-Jus­tus, An­ni Sil­mu ja mo­nia mui­ta.

– He tu­le­vat tu­tuk­si vas­ta myö­hem­min.

Haaveena teatterisovitus Kettulan kylästä

Mar­ja­sen Ket­tu­lan ky­län hah­mois­ta koos­tu­via tai­de­näyt­te­lyi­tä on ol­lut esil­lä Jy­väs­ky­läs­sä, Pa­lo­kas­sa, Ala­vies­kas­sa ja Ka­la­jo­el­la.

– Tau­lu­jen maa­laa­mi­nen on ren­tout­ta­vaa puu­haa.

Ku­va­tai­te­li­jan kou­lu­tuk­sen li­säk­si Tuu­lia on myös mer­ko­no­mi ja lä­hi­hoi­ta­ja.

– Muu­tin Jy­väs­ky­läs­tä Ni­va­laan mie­he­ni mat­kas­sa noin kak­si vuot­ta sit­ten ja tääl­lä Ni­va­las­sa olen kir­jot­ta­nut ku­va­ta­ri­noi­ta eri leh­tiin, ku­ten Pe­tä­jä­ve­den-, Ala­vies­kan-, ja Van­hus­työn leh­teen.

– Ku­va­pa­ki­nois­ta on tul­lut hy­vää pa­lau­tet­ta lu­ki­joil­ta, ja se on ol­lut iso kii­tos mi­nul­le. Ha­lu­an pi­ris­tää ih­mi­siä, luo­da hei­dän ar­keen­sa haus­ko­ja jut­tu­ja, ja ri­kas­tut­taa lu­ki­joi­den päi­vää.

Mar­ja­nen on ai­na ol­lut ai­na mie­li­ku­vi­tus­ri­kas.

– Tätä luon­teen omi­nai­suut­ta olen saa­nut on­nek­si ke­hit­tää ko­to­na ja kou­lus­sa. Nä­pyt­te­lin jo tei­ni­nä van­hal­la kir­joi­tus­ko­neel­la ta­ri­noi­ta ja ku­vit­te­lin nii­den san­ka­rit.

Jy­väs­ky­läs­sä asu­es­saan, Tuu­lia kir­joit­ti vii­si vuot­ta sit­ten kol­me näy­tel­mää Ai­nos­ta ja Al­mas­ta, jot­ka seik­kai­li­vat Huh­ta­suol­la.

Hän toi­voo, et­tä esi­mer­kik­si Vir­roil­le tu­li­si jos­kus ”Ket­tu­lan ky­läs­sä”-näy­tel­mä te­at­te­ri­so­vi­tuk­se­na.

– Kau­nii­seen maa­seu­tuun ja sen ve­sis­töi­hin ihas­tu­nee­na, mi­nua in­noit­taa kuin­ka hy­vin ta­ri­nan hah­mot so­pi­vat sen mil­jöö­seen, poh­tii Mar­ja­nen.

Vir­rat ei ole Mar­ja­sel­le en­nes­tään tut­tu paik­ka, vaik­ka hä­nen mie­hen­sä su­ku­lai­nen asuu Vir­roil­la.

– Tu­lem­me ke­säl­lä käy­mään paik­ka­kun­nal­la. Luul­ta­vas­ti vuok­raam­me mö­kin Vir­roil­ta.