OP Ylä-Pirkanmaan 100-vuotisjuhlaa vietettiin viime lauantaina. Kakkukahvit juotiin juhlan väliajalla noin 400 henkilön voimin.

Riik­ka Tal­li­la

OP Ylä-Pir­kan­maan 100-
vuo­tis­juh­laa vie­tet­tiin vii­me lau­an­tai­na 14. syys­kuu­ta Vir­tain yh­te­näis­kou­lul­la. Ti­lai­suu­teen osal­lis­tui ar­vi­ol­ta noin 400 hen­ki­löä.

– 100 vuot­ta on pit­kä ai­ka, olem­me pank­ki­na kul­ke­neet pit­kän mat­kan pie­nis­tä ky­lä­kas­sois­ta ny­kyi­sen­lai­sek­si laa­ja-alai­sek­si fi­nans­si­toi­mi­jak­si. Olem­me myös yh­tä pit­kän ajan ol­leet ke­hit­tä­mäs­sä tätä omaa seu­tu­kun­taam­me ja edis­tä­mäs­sä tääl­lä ih­mis­ten elä­mis­tä ja hy­vin­voin­tia, alus­ti OP Ylä-Pir­kan­maan toi­mi­tus­joh­ta­ja Lee­na Sel­kee

OP Ylä-Pirkanmaan toimitusjohtaja Leena Selkee avasi juhlan. Taustalla juhlan musiikista vastannut Total Cello Ensemble.

– Juh­lam­me nimi, Yh­des­sä yli kaik­kien ai­ko­jen, ku­vas­taa hy­vin pank­ki­am­me. Se ku­vas­taa yh­teis­työ­tä ja sen tär­keyt­tä, yk­sin ei ku­kaan me­nes­ty. Yli kaik­kien ai­ko­jen tuo mie­leen eri­lai­set ta­lou­den suh­dan­teet ja muut­kin eri­lai­set, han­ka­lat­kin ajan­jak­sot, joi­ta olem­me yh­des­sä tei­dän kans­sa koh­dan­neet. Täl­lä juh­lal­la voim­me miet­tiä men­nei­tä ai­ko­ja ja eten­kin tie­tys­ti luo­da kat­seen toi­veik­kaa­seen tu­le­vai­suu­teen, ki­teyt­ti Sel­kee.

Juh­lan mu­sii­kis­ta vas­ta­si To­tal Cel­lo En­semb­le ja sop­raa­no Mari Palo. Il­lan ai­ka­na tun­nel­moi­tiin mo­ni­puo­li­ses­ti ai­na Jean Si­be­liuk­sen kap­pa­leis­ta läh­tien.

– Mi­nun mie­les­tä­ni Jean Si­be­liuk­sen Imp­romp­tu ku­vaa ylä-pir­kan­maa­lais­ta met­sää, sil­tä se kuu­los­ti ja näyt­ti ai­na­kin sata vuot­ta sit­ten, luon­neh­ti To­tal Cel­lo En­semb­len joh­ta­ja Han­nu Kiis­ki vä­li­juon­nos­saan.

Ajatus, joka melkein livahti ohi

Fi­lo­so­fi Esa Saa­ri­nen ke­hot­ti pu­heen­vuo­ros­saan ajat­te­le­maan. Hä­nen ydin­vies­tin­sä kuu­li­joil­le oli eh­kä se, et­tä 20 se­kun­nin koh­taa­mi­ses­ta voi syn­tyä sy­vem­piä mer­ki­tyk­siä. Niis­tä Saa­ri­nen ker­toi usei­ta hen­ki­lö­koh­tai­si­a­kin esi­merk­ke­jä.

Aja­tus, joka mel­kein li­vah­ti ohi, oli yk­si fi­lo­so­fin il­lan slo­ga­neis­ta.

– Aja­tus voi lai­men­tua, kun pääl­le tu­lee mui­ta aja­tuk­sia.