Pir­kan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een en­sim­mäi­nen val­tuus­to­kau­si al­kaa ole­maan si­net­tiä vail­le val­mis. Ar­vio kau­des­ta on kak­si­ja­koi­nen. Ko­val­la kii­reel­lä yri­tet­tiin saa­da pal­jon ai­kaan. Puo­len mil­joo­nan pir­kan­maa­lais­ten so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut piti lait­taa uu­teen kuo­siin. Vä­lil­lä men­tiin met­sään, et­tä ry­ti­si. Otet­tiin ai­ka­li­sää ja pe­rut­tiin suun­ni­tel­mia. En moi­ti vir­ka­hen­ki­lös­töä. He oli­vat ko­van pai­kan edes­sä, to­teut­taa oma mal­li, jota Pir­has­sa ale­taan to­teut­ta­maan.

Eri puo­lil­la Pir­kan­maa­ta asu­vil­le Pir­han ”ki­vi­ja­lan” ra­ken­ta­mi­nen näyt­täy­tyi ka­oot­ti­si­na sän­täi­lyi­nä, myös pe­lot­ta­vi­na. Tuli esi­tyk­siä sai­raa­loi­den ja ter­veys­kes­kus­ten ala­sa­jois­ta, liik­ku­vis­ta pal­ve­luis­ta, Di­gi­pal­ve­lui­hin siir­ty­mi­si­tä ja mo­nis­ta muis­ta suun­ni­tel­mis­ta. Ih­mi­set oli­vat ym­mäl­lään, mi­ten mei­dän pal­ve­lui­den käy – syys­tä­kin.

Pir­ha on suu­rel­ta osin luo­nut nah­kan­sa. Ra­ken­teet ja toi­min­ta­ta­vat ovat suu­rel­ta osin sel­vil­lä. Myös va­li­tet­ta­via leik­kauk­sia ja sääs­tö­jä on teh­ty. Poh­jois-Pir­kan­maan suun­ni­tel­mat ovat vie­lä vai­hees­sa. Uu­den val­tuus­to­kau­den al­ka­es­sa, on ol­ta­va ih­mis­ten vuo­ro.

Kes­kei­sin­tä on, mi­ten me vih­doin vii­mein saam­me van­huk­sil­le hei­dän an­sait­se­man hy­vän lop­pu­e­lä­män. Ko­van, pit­kän päi­vä­työn teh­nei­tä ih­mi­siä ei vain voi koh­del­la enää kal­toin. Ikäih­mis­ten etä­pal­ve­lui­hin siir­ty­mi­sen suun­nit­te­lu oli vail­la ver­taa, jota en kos­kaan enää soi­si nä­ke­vän.

Hy­vin­voin­ti­val­ti­om­me na­ti­see lii­tok­sis­saan. Pa­hoin­voin­ti on sil­miin pis­tä­vää. Ih­mis­ten us­ko tu­le­vai­suu­teen hor­juu. Sen myö­tä nuor­ten, ai­kuis­ten ja jopa ikäih­mis­ten mie­len­ter­vey­teen liit­ty­vät on­gel­mat ovat ra­jus­ti kas­va­neet.

Per­heis­sä myös voi­daan pa­hoin. Pal­jon pu­hu­taan syn­ty­vyy­den las­kus­ta. Kuka hem­met­ti jak­saa edes miet­tiä lap­sen te­koa, jos muu­ten­kin elä­mä on yh­tä tais­te­lua edes sääl­li­ses­tä toi­meen­tu­los­ta. Työs­sä jak­sa­mi­sen on­gel­mat luo­vat omat haas­teen­sa.

Tuos­sa oli kol­me esi­merk­kiä, joi­hin on saa­ta­va us­kot­ta­via toi­min­ta­mal­le­ja. En epäi­le het­ke­ä­kään, et­tei­kö Pir­has­sa tun­nis­te­ta lu­et­te­le­mia on­gel­mia, jot­ka vaa­ti­vat pi­kai­sia toi­men­pi­tei­tä. Mis­tä sit­ten ra­hat, joil­la luo­daan hy­vää ja kat­ta­via pal­ve­lu­ja sekä on­gel­miin puut­tu­mi­sia. Sii­nä­pä se. Pir­han­kin kirs­tun­var­ti­ja is­tuu Ar­ka­di­an­mä­el­lä. Oma kan­ta­ni on, enää ei pidä nöy­ris­tel­lä ja alis­tua yh­den­kään hy­vin­voin­ti­a­lu­een val­ti­on myön­tä­miin ra­hoi­tuk­siin, jos niil­lä ei voi edes la­ki­sää­tei­siä pal­ve­lui­ta to­teut­taa.

Tu­le­val­la vaa­li­kau­del­la Pir­kan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­een on tul­ta­va ih­mis­ten lä­hel­le. Lä­hi­öis­sä, maa­seu­duil­la ja nii­den syr­jä­ky­liä myö­ten ih­mis­ten on saa­ta­va luot­ta­mus, et­tä heis­tä vä­li­te­tään ja pi­de­tään huol­ta. Hy­vin­voin­ti­val­ti­on pe­rus­pe­ri­aa­te on huo­leh­tia yh­teis­kun­nan hei­koim­mas­sa ole­vis­ta. Sii­tä ei voi tin­kiä pii­ru­a­kaan.

Han­nu Ti­ai­nen
Kih­niö
Kun­ta – ja alu­e­vaa­lieh­do­kas
Pir­kan­maan si­tou­tu­mat­to­mat