Helppohan se on hyväksyä tuulivomloiden rakentaminen ja tehdä päätöksiä, jos oma asunto tai vapaa-ajan asunto ei sijaitse voimaloiden lähialueella tai vaikutusalueella, eikä tarvitse luopua, vastoin tahtoaan, pakkolunastuksen uhalla, hankealueen ulkopuolella, omistamistaan maista ja metsistä teiden ja sähkönsiirtolinjojen rakentamisen takia tuulivoimala-alueille.
Sähkönsiirtolinjat tarvitsevat vähintään 60 metriä, jopa 120 metriä leveän aukon maastoon.
Taitaisi olla päättäjilläkin toinen ääni kellossa, vastaavissa tilanteissa päätöksiä tehtäessä.
Ihmettelen myös, ovatko ongelmajätteet menettäneet merkityksensä, kun tuulivoimailoiden toiminnan loppuessa maaperään jäävät kaapelit ja voimaloiden perustukset. Vai ajatteletteko, että koska kyseinen ajankohta 25–30 vuoden kuluttua ei enää kosketa teitä, niin ette ota kantaa koko asiaan, ettekä näin ollen myöskään ajattele tulevia sukupolvia ja heille aiheutuvia ongelmia ja haittoja.
Ja ettehän te voi olla tosissanne, aiotteko todella motittaa Kurjenkylän tuulivoimaloilla (Myyränkangas, Tuuramäki ja Vermassalo Virtain puolella ja Kihniön eteläpuolella oleva Närhinkankaan hanke)?
Miettikäähän nyt vielä toinenkin kierta, ennen kuin teette lopullisia päätöksiä. Kaikkein järkevintä olisi kieltäytyä kaikista tuulivoimahankkeista, vältyttäisiin monilta ongelmilta ja haitoilta.
Ja koska ette uskaltaneet ennen vaaleja ottaa kantaa esittämiini kysymyksiin (SSS 6.2.2025 kysymyksiä 11 kpl) koskien tuulivoimaloiden rakentamista, niin toivonkin näin vaalien jälkeen aktiivisempaa osallistumista ja vastauksia.
Jorma Autio