Piia Hir­vi­nie­mi

Ni­mi­päi­vään­sä 6. hel­mi­kuu­ta viet­tä­vä Ter­hi Her­ra­nen työs­ken­te­lee Vir­tain kau­pun­gil­la kas­va­tus- ja ope­tus­toi­men hal­lin­to­sih­tee­ri­nä.

Täl­lä het­kel­lä Ter­hin työ­pis­te si­jait­see yh­te­näis­kou­lul­la, mut­ta jat­kos­sa hän tu­lee ole­maan osan ai­kaa myös Toi­vo­las­sa, kun­han hä­nen toi­mis­ton­sa val­mis­tuu sin­ne.

– Olin ai­kai­sem­min ku­vi­tel­lut, et­tä Ter­hi ei ole ko­vin ylei­nen nimi, mut­ta työ­e­lä­mäs­sä­ni olen to­den­nut, et­tä mi­nul­la on­kin to­del­li­suu­des­sa mon­ta kai­maa.

– Nyt­kin työ­yh­tei­sös­sä­ni mei­tä on nel­jä. Kun joku ky­se­lee Ter­hiä, pi­tää var­mis­taa et­si­tään­kö eri­tyi­so­pet­ta­jaa, psy­ko­lo­gia, ku­raat­to­ria vai mi­nua.

Ter­hi-ni­meä ei hä­nen tie­tääk­seen ole su­vus­sa ke­nel­lä­kään muul­la.

– Ni­me­ni al­ku­pe­räs­tä olen kuul­lut, et­tä van­hem­pa­ni oli­vat huo­man­neet edel­li­se­nä vuon­na, juu­ri­kin Suo­men­se­län Sa­no­mis­ta, et­tä tuol­loin oli kas­tet­tu Ter­hi-ni­mi­nen vau­va.

– Van­hem­pa­ni oli­vat ihas­tu­neet ni­meen tuol­loin. Tämä ky­sei­nen Ter­hi to­si­aan oli mi­nua ylem­mäl­lä luo­kal­la ylä­as­teel­la. En to­sin hä­nel­le kos­kaan ker­to­nut, et­tä hä­nen ni­men­sä on ol­lut in­noit­ta­mas­sa mi­nun­kin ni­me­ni va­lin­taa.

Mystinen merkitys

Ter­hi ker­too, et­tä hä­nel­lä ei ole enää lem­pi­ni­meä.

– Lap­se­na kut­suin it­se­ä­ni Til­hik­si, kun en osan­nut kun­nol­la Ter­hiä sa­noa. Tämä it­se it­sel­le­ni an­ta­ma lem­pi­ni­mi kul­ki het­ken ai­kaa lap­suu­des­sa mu­ka­na, mut­ta on sit­tem­min ti­pah­ta­nut ko­ko­naan pois.

Van­hem­mi­ten Ter­hiä on ru­ven­nut vie­hät­tä­mään eri­tyi­ses­ti ni­me­ni kan­san­pe­rin­ne­mer­ki­tys Ka­le­va­las­ta.

– Äi­din­kie­len opet­ta­jam­me ot­ti tä­män jos­kus pu­heek­si ni­mi­päi­vä­nä­ni ja tu­tus­tuin hä­nen in­noit­ta­ma­na pa­rem­min ni­mee­ni.

– Ter­hi on läh­töi­sin Ter­het­tä­res­tä, eli Ter­hen nei­dos­ta ja on pa­ka­nal­li­nen nimi. Nimi esiin­tyy muun mu­as­sa Ka­le­va­las­sa, jos­sa Ter­he­tär seu­loo utua. Tämä tar­koit­taa us­vaa, jon­ka Ter­he­tär tii­vis­tää sa­teek­si ja te­kee näin rei­tin tuo­ne­laan nä­ky­väk­si ja hel­pom­mak­si kul­kea kuo­le­vai­sil­le.

– Ter­hen nei­to on nai­nen, joka on tien­näyt­tä­jä elä­män luon­nol­li­ses­sa ku­lus­sa. Hy­vin mys­ti­nen ja jän­nit­tä­vä mer­ki­tys ni­mel­le­ni.

Lap­se­na Ter­hin ni­mi­päi­vää juh­lit­tiin ai­na, ja edel­leen­kin hä­nel­lä on ta­pa­na tar­jo­ta töis­sä jo­tain pien­tä ni­mi­päi­vä­nään.

– Mie­les­tä­ni tämä on ihan haus­kaa, vaik­ka syy ei tuon suu­rem­pi ole­kaan.

– Avi­o­mie­he­ni Tomi myös muis­taa mi­nua ai­na ni­mi­päi­vä­nä, yleen­sä ku­kil­la, kos­ka tie­tää mi­nun ra­kas­ta­van nii­tä.

On­nit­te­lu­vies­te­jä Ter­hi saa yleen­sä ys­tä­vil­tä ja su­ku­lai­sil­ta.

Ei Terhiä, mutta Pekka

– Ni­mik­ko­e­si­nei­tä mi­nul­la ei ole, Ter­hi -avai­men­pe­rä­kin on jos­sain vai­hees­sa ha­jon­nut. Mut­ta kos­ka koi­rat ovat elä­mäs­sä­ni se yk­kös­jut­tu, nyt mi­nul­la on Pek­ka -pai­ta!

Ter­hi ker­too­kin yk­kös­har­ras­tuk­se­naan ol­leen ai­na koi­rat ja ak­tii­vi­nen elä­mä nii­den kans­sa.

– Va­jaan vuo­den ai­ka­na jou­duim­me luo­pu­maan mo­lem­mis­ta van­hois­ta koi­ris­ta­ni ja tyh­jyys val­ta­si sil­loin sekä sy­dä­men et­tä ko­din.

– Mut­ta juu­ri vuo­den vaih­tees­sa saim­me uu­den per­heen­jä­se­nen, koi­ran­pen­nun ni­mel­tä Pek­ka. Pe­kan saa­pu­mi­sen jäl­keen on­kin sit­ten ol­lut taas elä­mäs­sä vauh­tia.

– Ta­voi­te on, et­tä jos­sain vai­hees­sa saam­me Pe­kal­le ka­ve­rik­si myös toi­sen koi­ran, jon­ka ni­mek­si tu­lee Pät­kä.