Ele­tään 1900-lu­vun lop­pu­puol­ta. Pie­ni tyt­tö on juu­ri syn­ty­nyt. Hän on huu­ta­nut mal­lik­kaas­ti niin kuin vas­ta­syn­ty­neen kuu­luu. Jo­tain on sil­ti vi­al­la. Hen­gi­tys kul­kee, mut­ta hap­pi ei saa­vu­ta koh­det­taan. Iho al­kaa si­ner­tää. Pian pien­tä elä­mä­nal­kua vie­dään sai­raa­lan käy­tä­väl­lä koh­ti teho-osas­toa. Lap­sen isä kul­kee mu­ka­na ja lä­het­tää Ju­ma­lal­le ru­kouk­sen, et­tä tyt­tö jäi­si hen­kiin. Tyt­tö lai­te­taan hap­pi­kaap­piin ja li­sä­ha­pen tur­vin elä­mä jat­kuu.

Lää­kä­ri ja hoi­ta­jat osaa­vat asi­an­sa. Ty­tön veri vaih­de­taan uu­teen ha­pek­kaa­seen ve­reen ja toi­men­pi­teen ai­ka­na voi­pu­nut lap­su­kai­nen el­pyy sil­min­näh­den sät­ki­mään ym­pä­röi­vää joh­to­ry­kel­mää vas­taan. Ve­res­sä on elä­mää!

Vau­va saa myös lää­ket­tä, joka pie­nen­tää sy­dä­mes­sä ole­vaa vals­kaa­vaa auk­koa. Muu­ta­man vuo­den pääs­tä auk­ko sul­je­taan ko­ko­naan. Tyt­tö jää eloon ja on­kin lap­se­na erit­täin elä­väi­nen. Hän saa ni­men Sara Jo­han­na. Ni­met tar­koit­ta­vat ruh­ti­na­tar­ta ja Ju­ma­lan ar­moa. Tyt­tö on ke­hi­tys­vam­mai­nen. Ei ha­pen­puut­teen ta­kia, vaan kos­ka hä­nen so­luis­saan on yk­si kro­mo­so­mi enem­män kuin meil­lä muil­la. Hä­nel­lä on dow­nin oi­reyh­ty­mä.

Erk­ki Le­mi­nen on ru­noil­lut kos­ket­ta­vas­ti: ’Minä tu­lin si­nua var­ten’. Lau­lu ker­too sii­tä, et­tä Jee­sus on tul­lut mei­tä jo­kais­ta var­ten elä­mäm­me ki­pu­koh­dis­ta huo­li­mat­ta, tai eh­kä kos­ket­ta­maan juu­ri nii­tä pa­ran­ta­val­la kos­ke­tuk­sel­laan.

Jee­sus on tul­lut vam­mai­sia, hy­lät­ty­jä, älyk­käi­tä, me­nes­ty­nei­tä, sai­rai­ta, ter­vei­tä, lan­kei­le­via, ah­nei­ta, an­te­li­ai­ta, heik­ko­ja ja vah­vo­ja, mei­tä jo­kais­ta var­ten! Jee­sus kuo­li ris­til­lä mei­dän jo­kai­sen puo­les­ta. Ju­ma­la on pyhä. Hän ei voi jät­tää syn­tiä, pa­huut­ta huo­mi­ot­ta, oli­vat­pa syn­nit suu­ria tai pie­niä. Jee­sus kär­si ran­gais­tuk­sen syn­neis­täm­me, niin et­tä mei­dän on mah­dol­lis­ta tul­la Ju­ma­lan lap­sik­si ja tai­vaan pe­ril­li­sik­si. Jee­suk­sen työn läpi Ju­ma­la hy­väk­syy mei­dät tai­vaan val­ta­kun­taan!

Joku tun­te­ma­ton ih­mi­nen oli lah­joit­ta­nut omaa ver­taan tuo­maan elä­mää vas­ta­syn­ty­neen voi­pu­nee­seen ke­hoon. Jee­sus vuo­dat­ti ve­ren­sä si­nun ja mi­nun syn­tien an­teek­si an­ta­mi­sek­si. Us­ko­mal­la Jee­suk­seen syn­tim­me pyy­hi­tään pois ja meis­tä tu­lee jo tääl­lä maa­il­mas­sa tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­sia. Jee­suk­sen ve­res­sä on ikui­nen elä­mä.

Tun­te­mat­to­man ih­mi­sen ve­ren­luo­vu­tus ei oli­si hyö­dyt­tä­nyt pik­kuis­ta, jos ver­ta ei oli­si oh­jat­tu tä­män ve­ri­suo­nis­toon. Sa­maan ta­paan me voim­me us­kos­sa vas­taa­not­taa pe­las­tuk­sen Jee­suk­ses­sa.

Ky­sy­mys ei ole si­nun us­ko­si suu­ruu­des­ta, vaan koh­tees­ta, Jee­suk­ses­ta. Voit ai­van omin sa­noin ru­koil­len pu­hua Ju­ma­lal­le ja pyy­tää syn­te­jä­si an­teek­si. Ju­ma­la kuu­lee var­mas­ti, vaik­ka et tun­ti­si mi­tään.

Raa­ma­tus­ta voit op­pia li­sää Jee­suk­ses­ta. Raa­ma­tun evan­ke­liu­mi­kir­jat ker­to­vat Jee­suk­sen vai­heis­ta maan pääl­lä.

Jee­sus tuli juu­ri si­nua var­ten, olet­pa kuka hy­vän­sä. Ju­ma­lal­la on hy­vät aja­tuk­set si­nua koh­taan ja hän toi­voo, et­tä si­nä­kin tu­let hä­nen lap­sek­seen ja tai­vaan pe­ril­li­sek­si.

Lee­na Sauk­ko­nen