Em­me kiin­ni­tä kat­set­tam­me nä­ky­viin vaan nä­ky­mät­tö­miin, sil­lä nä­ky­vät ovat ajal­li­sia mut­ta nä­ky­mät­tö­mät ian­kaik­ki­sia. 2. kir­je ko­rint­ti­lai­sil­le 4:18 (RK)

***********

Nyt meni yli hil­seen. Näin voi­daan kom­men­toi­da asi­oi­ta, joi­ta ei pys­ty omal­la ym­mär­ryk­sel­lä se­lit­tä­mään.

Toi­sil­le ym­mär­tä­mät­tö­myys on help­poa tun­nus­taa, joil­le­kin lä­hes yli­voi­mais­ta. Ne luo­ki­tel­laan hen­ki­maa­il­man tuot­teik­si. Se on vih­jai­le­va ver­taus lii­an vilk­kaal­le mie­li­ku­vi­tuk­sel­le. Mut­ta jos yri­tys on ihan va­ka­vas­ti va­kuut­taa hen­ki­maa­il­maa to­del­li­sek­si, nou­see yri­tyk­sen eteen no­pe­as­ti bar­ri­ka­de­ja.

On­gel­maa py­ri­tään rat­kai­se­maan – niin – ym­mär­ryk­sel­lä. On löy­det­tä­vä niin sa­not­tu luon­nol­li­nen se­li­tys. Nau­rat­tai­si, el­lei asia oli­si niin va­ka­va. Pie­ni pala ym­mär­rys­tä aut­taa kuin aut­taa­kin nä­ke­mään nä­ky­mät­tö­mään.

Oli­pa kyse sit­ten omai­suu­des­ta tai omas­ta ke­hos­tam­me, yri­täm­me par­haam­me mu­kaan suo­jel­la sitä ajan ham­mas­ta vas­taan. To­tuus on kui­ten­kin ar­mo­ton. Ei­vät au­ta maa­lit ei­kä ih­me­voi­teet. Ra­pis­tu­mi­nen voit­taa lo­pul­ta, ja pur­ku­mie­het saa­pu­vat pai­kal­le.

Se mitä olem­me ja mitä meil­lä on: kaik­ki tämä on ajal­lis­ta ja ka­to­a­vaa. Mut­ta sii­nä ei ole koko maa­il­ma. On myös nä­ky­mä­tön to­del­li­suus, mitä em­me luon­nol­li­sin ais­tein ta­voi­ta. Sen edes­sä tie­de­kin jou­tuu pai­na­maan pään­sä.

Raa­ma­tun mu­kaan juu­ri se to­del­li­suus on ian­kaik­kis­ta.

Ju­ma­lan sää­tä­mään ra­jaan saak­ka se kui­ten­kin avau­tuu us­kon sil­mäl­le. Us­kon kaut­ta me ym­mär­räm­me, et­tä maa­il­mat on teh­ty Ju­ma­lan sa­nal­la, niin et­tä se, mikä näh­dään, ei ole syn­ty­nyt nä­ky­väs­tä (kir­je hep­re­a­lai­sil­le 11:3).

Jee­sus sa­noi sa­ma­ri­a­lai­sel­le nai­sel­le: ”Ju­ma­la on Hen­ki, ja nii­den, jot­ka hän­tä pal­vo­vat, tu­lee pal­voa hen­ges­sä ja to­tuu­des­sa.”(Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi 4:24).

Nai­nen päät­ti ko­keil­la. Hä­nel­le avau­tui­vat hen­gen sil­mät.

Jor­ma Ui­mo­nen
Va­paa­seu­ra­kun­ta