Sil­loin mo­lem­pien sil­mät avau­tui­vat, ja he huo­ma­si­vat ole­van­sa alas­ti. 1.Moo­sek­sen kir­ja 3:7

Niin pal­jon kuin he­rä­tyk­ses­tä pu­hu­taan ja sen puo­les­ta ru­koil­laan on mer­kil­lis­tä, et­tä koko sa­naa ei löy­dy Raa­ma­tus­ta. Sil­ti ei ole epäi­lys­tä­kään, et­tei­vät­kö Aa­ta­mi ja Ee­va ko­ke­neet ra­vis­te­le­vaa he­rä­tys­tä.

Jo­kai­sel­la on oma mie­li­ku­van­sa he­rä­tyk­ses­tä. Jär­jes­tään ne osoit­tau­tu­vat kui­ten­kin jol­la­kin ta­val­la puut­teel­li­sik­si. He­rä­tyk­sen luon­tee­seen kuu­luu ni­mit­täin yl­lä­tyk­sel­li­syys. Pa­ra­tii­sin esi­mer­kin mu­kai­ses­ti voi­daan pu­hua ha­vah­tu­mi­ses­ta. Äkil­li­ses­tä he­rää­mi­ses­tä. Sii­hen as­ti voi nuk­ku­van ym­pä­ril­lä nä­kyä ja ta­pah­tua mo­nen­lais­ta il­man, et­tä tämä on sii­tä ol­len­kaan tie­toi­nen.

Sama kos­kee hen­gel­lis­tä he­rä­tys­tä. Sil­loin ih­mi­nen lo­pul­ta ha­vah­tuu huo­maa­maan ole­van­sa alas­ti Ju­ma­lan edes­sä. Sii­tä ei sel­viä pu­nas­tu­mal­la.

Vuon­na 1756 nuo­ri pai­men­tyt­tö Lii­sa Er­kin­ty­tär luki pai­me­nes­sa ol­les­saan har­taus­kir­jaa. Äk­kiä hän ha­vah­tui omaan ja lä­heis­ten­sä syn­ti­syy­teen. Tun­ne oli ra­juu­des­saan pi­däk­kee­tön. Kau­hus­ta kir­ku­en hän juok­si hal­ki ko­ti­ky­län. Syn­nin­tun­to tart­tui toi­siin ky­lä­läi­siin, ja niin syn­tyi van­hin tun­net­tu suo­ma­lai­nen he­rä­tys­lii­ke. Var­hai­sem­pi he­rän­näi­syys.

Ai­kam­me huu­taa he­rä­tys­tä. Mut­ta mil­lai­sia kei­no­ja Ju­ma­la jou­tu­nee­kaan käyt­tä­mään, en­nen kuin kris­ti­nus­kos­ta vie­raan­tu­nut maa­il­ma ha­vah­tuu huo­maa­maan – jo­kai­nen oman alas­to­muu­ten­sa Ju­ma­lan edes­sä?

Kii­tos Jee­suk­sen, pe­las­tuk­sen ovi on vie­lä au­ki.

Jor­ma Ui­mo­nen
Va­paa­seu­ra­kun­ta