Utopiat ja haaveet innostavat ja auttavat jaksamaan elämässä eteenpäin. Joillakin tavoitteena on onnellinen perhe-elämä, toisilla menestys, toiset pyrkivät muuttamaan maailmaa paremmaksi, monilla motiivina on vain pätemisen ja näyttämisen tarve. Utopioilla on usein ikävä taipumus haihtua ilmaan ja jäädä toteutumatta. Onko millään utopioilla ja haaveilla todellista pysyvää merkitystä vai onko kaikki utopiat tuomittu haihtumaan ja unohtumaan ajan kuluessa?
Yleensä haaveiden toteutumista arvioidaan onnellisuuden tai menestyksen muodossa. Jos elät ja haaveilet vain itseäsi varten, saavutukset kestävät vain elämäsi ajan; sadan vuoden kuluttua ei ole mitään jäljellä. Mitä pidempi vaikutus tavoitteilla on, sitä merkittävämpi on saavutus. Jos haaveet kantavat ikuisuuteen, vasta silloin niillä on todellista merkitystä. Jeesus kertoo vertauksessaan, miten pienissä asioissa uskollisuutensa näyttänyt palvelija saa kerran toteuttaa haaveitaan ikuisuudessa:
”Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’” (Matt. 25:23)
Kun elämä on Jumalan kädessä, pienikin epäitsekäs haave vaihtuu suureen tavoitteeseen taivaassa. Jeesus kehottaakin siksi tavoittelemaan jotain, jonka merkitys on ikuista:
”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta” (Matt. 6:20)
Monet tiedemiehet ja filosofit miettivät ihmisen elämän tarkoitusta. Selkeää vastausta ei ole löytynyt. Raamattu kuitenkin osoittaa, että vastaus löytyy uskon kautta. Voidaan siis sanoa: Elämän tarkoitus on toteuttaa haaveita, jotka kantavat ikuisuuteen asti.
Heikki Palomäki
vapaaseurakunta
