Pajusen tilalla Mervi ja Pekka Niemi ovat tehneet apujoukkoineen pitkiä päiviä. Kuluvalla viikolla tuli uusia lehmiä omien lehmien lisäksi. Mukana touhussa kuvauspäivänä hääräsi myös perheen nuorimmainen, 1,5-vuotias Vilho.

Pajusen tilalla Mervi ja Pekka Niemi ovat tehneet apujoukkoineen pitkiä päiviä. Kuluvalla viikolla tuli uusia lehmiä omien lehmien lisäksi. Mukana touhussa kuvauspäivänä hääräsi myös perheen nuorimmainen, 1,5-vuotias Vilho.

Riikka Tallila

Uutiset
13.11.2026 11.20

Uusi navetta viimeistelyä vaille valmis

Pajusen tilalla Mervi ja Pekka Niemi ovat tehneet apujoukkoineen pitkiä päiviä. Kuluvalla viikolla tuli uusia lehmiä omien lehmien lisäksi. Mukana touhussa kuvauspäivänä hääräsi myös perheen nuorimmainen, 1,5-vuotias Vilho.

Pajusen tilalla Mervi ja Pekka Niemi ovat tehneet apujoukkoineen pitkiä päiviä. Kuluvalla viikolla tuli uusia lehmiä omien lehmien lisäksi. Mukana touhussa kuvauspäivänä hääräsi myös perheen nuorimmainen, 1,5-vuotias Vilho.

Riikka Tallila

Pajusen tilalla Mervi ja Pekka Niemi ovat tehneet apujoukkoineen pitkiä päiviä. Kuluvalla viikolla tuli uusia lehmiä omien lehmien lisäksi. Mukana touhussa kuvauspäivänä hääräsi myös perheen nuorimmainen, 1,5-vuotias Vilho.

Pajusen tilalla Mervi ja Pekka Niemi ovat tehneet apujoukkoineen pitkiä päiviä. Kuluvalla viikolla tuli uusia lehmiä omien lehmien lisäksi. Mukana touhussa kuvauspäivänä hääräsi myös perheen nuorimmainen, 1,5-vuotias Vilho.

Riikka Tallila

Pa­ju­sen ti­lal­la Äi­jän­ne­val­la riit­tää vie­lä vii­meis­te­ly­töi­tä, vaik­ka uu­si na­vet­ta on saa­tu puo­lik­si käyt­töön. Toi­veis­sa on, et­tä se oli­si en­nen jou­lua ko­ko­nai­suu­des­saan val­mis.
Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Tuija Veija

Teemat
21.9.2026 10.00

Soi­nin­ky­lä

W niin kuin Wolander

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Tuija Veija

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Esa ja Ritva Harjumäki pitävät Wolanderin vanhaa taloa ja ympäristöä hyvässä kunnossa. Nurmikoiden leikkuu on Esan vastuulla, Ritva huolehtii kukista ja istutuksista. Rescuekoira Leksa touhuaa mukana.

Tuija Veija

Ul­ko­ra­ken­nuk­sen pää­dys­sä ko­mei­lee iso W merk­ki­nä sii­tä, et­tä on tul­tu oi­ke­aan paik­kaan. Su­vun van­han puu­merk­ki löy­tyy myös ny­kyi­sen asuin­ta­lon pää­ty­kol­mi­ois­ta.
Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Riikka Tallila

Teemat
19.9.2026 6.03

Soi­nin­ky­lä

Kylänraitti piti siivota olympialaisia varten

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Riikka Tallila

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Irma Heinola asuu lapsuudenkotitalossaan edelleen ja kertoo parhaan hetken päivästä olevan se, kun hän menee piharakennuksen kuistille juomaan päiväkahvit. Siinä samalla kyläläiset pysähtyvät juttusille ja vaihdetaan kuulumiset.

Riikka Tallila

Mitä Ka­hi­lan ky­lään kuu­luu, ky­syt­tiin Ir­ma Hei­no­lal­ta (o.s.Mäki-Ka­hi­la) jo pik­ku­tyt­tö­nä ja hän ai­na ih­met­te­li, mitä se mah­taa tar­koit­taa. Myö­hem­min sel­vi­si, et­tä Ka­hi­la on oma ky­lä­a­lue, vaik­ka se kuu­lui­kin Soi­nin­ky­lään.
Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Tuija Veija

Teemat
18.9.2026 12.38

Soi­nin­ky­lä

Tuomenkukat toivottivat evakkopojan tervetulleeksi

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Tuija Veija

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Lauri Saikkonen muistelee, että ennen Soininkylän äänimaailmaan kuului lehmien ammuntaa, hevosvetoisten niittokoneiden siritystä, puimakoneiden ääniä ja kovapyöräkärryjen kolinaa kylätiellä.

Tuija Veija

Kun Lau­ri Saik­ko­nen 12-vuo­ti­aa­na saa­pui van­hem­pien­sa ja si­sa­rus­ten­sa kans­sa evak­ko­na Soi­nin­ky­lään ke­sä­kuus­sa 1946, hän ihas­te­li kaik­ki­al­la kuk­ki­via tuo­mia.