Piia Hirviniemi
– Välillä vedetään hiki hatussa aivan tosissaan, varsinkin, jos olen joutunut pyytämään aviopuolisoni pelikaveriksi. Silloin saattavat tunteet kuumentua ja meteliä syntyä, kun molemmat ovat omasta mielestään voittajia.
– Välillä vaan lätkitään rauhallisesti ja saattaapa se joskus mennä pelkäksi nauramiseksikin, riippuu paljon päivästä, kuvailee virtolainen Seija Kaipio sulkapalloharrastustaan.
Sulkapalloharrastuksen Seija on aloittanut 2000-luvun alussa.
– Silloinen työnantajani kustansi vuorot työntekijöilleen, ja siitä asti se on kuulunut harrastuksiini.
– Pelaamassa käydään syksystä kevääseen kerta viikkoon liikuntahallilla, ja kesäisin pelaillaan omalla kentällä. Huonolla kelillä harvemmin pääsee sulkapalloa ulkona pelaamaan, vaikka pelissä olisi painavammat sulkapallot.
Kaipion kanssa pelaamassa käy yhdestä kolmeen henkilöä, joskus enemmänkin. Mukana on sekä aikuisia että lapsia, usein Seijan pesiskavereita.
– Jokainen kerta on erilainen ja erilaiset kokoonpanot tuovat viehätystä ja vaihtelevuutta pelin kulkuun.
– Säännöillä ei pelata koskaan. Silloin peli olisi näillä taidoilla jatkuvasti katkolla. Niin kauan, kun peli on hauskaa, jaksaa hallille palata kerta toisensa jälkeen.
Pääasia, että liikkuu
Seija Kaipio kertoo, että hänen perheeseensä kuuluvat pitkäpinnainen aviomies, musikaalinen teinipoika ja jo aikuinen poika, joka asuu perheineen muualla.
Yrittäjänä toimivalle Seijalle liikunta on aina ollut tärkeä osa elämää, ja myös hänen puolisonsa harrastaa liikuntaa eri muodoissa.
– Nuorempana harrastin myös yleisurheilua, kestävyysjuoksu ja maastojuoksu olivat kilpalajejani. Kilpailin piirin- ja Suomenmestaruuksista.
– Liikunta pitää pääkoppaa kasassa ja ketutukset yleensä jäävät urheilusuorituksen myötä taakse.
Kaipio toteaa, että kotona oman pelikentän olemassaolo on mahdollistanut monen lajin helppouden; pesäpallon, jota hän on pelannut 6-vuotiaasta saakka pesäpallon vetäjien Liisi ja Paavo Hietasen opeilla, sekä sulkapallon, jalkapallon, lentopallon ja talvisin jääkiekon.
– Ei ole yhtä oikeaa tai ainoaa lajia.
– Pääasia, että liikkuu, enemmän tai vähemmän kunhan tekee sitä mikä itselle tuntuu oikealta ja hyvältä.