Tui­ja Vei­ja

Äi­jän­ne­van met­säs­tys­seu­ran, Neva-Äi­jien ma­jal­la ta­kas­sa roi­hu­a­va tuli läm­mit­tää, kun pit­kän pir­tin­pöy­dän ää­rel­lä tut­ki­taan kart­taa en­nen jah­tiin läh­töä. Tä­män vuo­den hir­vi­saa­lis on jo kaa­det­tu, mut­ta peu­ro­ja ja kau­rii­ta on tar­koi­tus läh­teä met­säs­tä­mään.

– Meil­lä oli kah­den hir­ven lupa, ja ne saa­tiin heti kau­den alus­sa. Alu­eel­la on vah­va hir­vi­kan­ta, ker­too met­säs­tys­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Pet­ri Poh­jo­la.

Hä­nel­le met­säs­tä­mi­nen on tut­tua lap­ses­ta läh­tien.

– Kul­jin isän mu­ka­na met­säl­lä heti, kun jak­soin pe­räs­sä kä­vel­lä. Se on ai­na ol­lut osa elä­mää, en osai­si il­man ol­la. Sa­moin on koi­ran kans­sa.

Nyt met­säl­lä kul­kee mu­ka­na dree­ve­ri Pöt­kö, joka kun­nos­tau­tui syk­syn hir­vi­jah­dis­sa hauk­ku­en mo­lem­mat kaa­de­tut hir­vet. Kaik­ki­aan met­säs­tys­koi­ria on kym­men­kun­ta, jois­ta noin puo­let hir­vi­koi­ria.

Tämän syksyn saalista, kahdeksanpiikkisen hirvisonnin kaatoi Leila Peltokangas. Hirven haukkui dreeveri Pötkö.

Petri Pohjola

Terapiaa metsästä

Neva-Äi­jis­sä jä­se­niä on 37 ja seu­ran 50-vuo­tis­juh­lia vie­tet­tiin kol­me vuot­ta sit­ten.

Vii­me vuon­na seu­ran pu­heen­joh­ta­jak­si ryh­ty­nyt Poh­jo­la on tyy­ty­väi­nen yh­dis­tyk­sen toi­min­taan.

– Jah­ti­kau­del­la kaik­ki on men­nyt kuin Ström­sös­sä, ei mi­tään va­lit­ta­mis­ta. Maa­no­mis­ta­jien kans­sa py­ri­tään li­sää­mään yh­teis­työ­tä. Toi­veis­sa on ol­lut en­nen kaik­kea hait­ta­lin­tu­jen, ku­ten naak­ko­jen ja va­ris­ten pois­toa. Ne saat­ta­vat le­vit­tää tau­te­ja maa­ti­loil­la. Li­säk­si on tul­lut toi­vei­ta pi­ha­ru­sa­koi­den ja tur­ve­soi­den las­kuo­jil­le pa­to­ja ra­ken­ta­vien ma­ja­vien vä­hen­tä­mi­ses­tä.

Hän­tä ilah­dut­taa, et­tä nuo­ria on liit­ty­nyt seu­raan ja he osal­lis­tu­vat toi­min­taan ak­tii­vi­ses­ti.

Neva-Äi­jien alue on noin 3 500 heh­taa­ria, jos­ta 90 pro­sent­tia on vuok­rat­tu yk­si­tyi­sil­tä maa­no­mis­ta­jil­ta. Maa­no­mis­ta­jat saa­vat li­ha­pa­lan maal­leen kaa­de­tus­ta hir­vie­läi­mes­tä, li­säk­si pi­de­tään pei­jai­set vuo­sit­tain.

Seu­ran met­säs­tys­ma­ja val­mis­tui vuon­na 1990. Suu­ren tu­van li­säk­si ma­jal­ta löy­ty­vät sau­na­ti­lat ja lah­ti­va­ja, mis­sä ru­hot kä­si­tel­lään. Ma­jal­la pi­de­tään tal­koi­ta ja ko­kouk­sia, li­säk­si vie­dään met­sään nuo­lu­ki­viä ja kau­raa ruo­kin­ta-au­to­maat­tei­hin. Hir­vi­pei­jai­set­kin vie­tet­tiin vii­mek­si ma­jal­la.

– Ke­sä­ai­ka­na se on mah­dol­lis­ta. Jos pei­jai­set pi­de­tään tal­vel­la, so­pat tar­jo­taan Äi­jän­ne­van kou­lul­la.

Met­säs­tys­seu­ra­toi­min­nan par­haak­si puo­lek­si Poh­jo­la nos­taa yh­tei­sen te­ke­mi­sen.

– Met­säs­tä­mi­nen si­näl­lään on ai­ka yk­si­näis­tä puu­haa, mut­ta hir­ves­ty­sai­ka­na ko­koon­nu­taan yh­teen. Met­säs­tys on myös te­ra­peut­tis­ta. Ai­na­kin it­sel­lä­ni pää nol­laan­tuu te­hok­kaas­ti, kun pää­see met­sään.

Mak­ka­ra­nuo­ti­ol­la pu­hee­nai­heet pyö­ri­vät päi­vän uu­tis­ten ym­pä­ril­lä.

– Jos nyt ko­koon­nut­tai­siin, pu­hut­tai­siin var­maan Trum­pis­ta, Poh­jo­la nau­rah­taa.

Naiset valtaavat alaa

Neva-Äi­jät ni­me­nä on ny­kyi­sin har­haan­joh­ta­va, sil­lä seu­ran hie­man al­le 40 jä­se­nes­tä nel­jä­so­sa on nai­sia.

– Ak­tii­vi­sim­mas­ta kym­me­ni­kös­tä nai­sia on jo puo­let, to­te­aa seu­ran sih­tee­ri­nä toi­mi­va Hei­di Hok­ka­nen.

Hän on tänä vuon­na teh­nyt saa­li­sil­moi­tuk­set Oma riis­taan ja sel­vi­tel­lyt lu­van­va­rais­ten eläin­ten met­säs­tyk­sen vi­ra­no­mais­kou­ke­roi­ta, niis­sä on ol­lut uu­del­le sih­tee­ril­le oma opet­te­le­mi­sen­sa.

Hir­vi­met­säl­le Hok­ka­nen ei ole vie­lä läh­te­nyt, vaik­ka tä­män kau­den hir­vi- ja peu­ra­met­säs­tyk­sen jah­ti­pääl­lik­kö­nä toi­mi­va puo­li­so Pet­ri Rait­ti­nen yh­des­sä Poh­jo­lan kans­sa hän­tä ko­vas­ti mu­kaan hou­kut­te­lee.

– Ki­vää­ril­lä am­pu­mi­nen ei tun­nu oi­kein omal­ta, mie­lui­ten kä­sit­te­len hau­lik­koa, mut­ta sen kans­sa ei hir­vi­met­säl­le ole asi­aa, Hok­ka­nen sa­noo.

Hän pal­jas­taa kui­ten­kin seu­raa­van­sa tar­kas­ti koi­rien liik­kei­tä hir­vi­a­jon ai­ka­na ja lait­ta­van­sa vies­tiä pit­kin päi­vää, et­tä mikä ti­lan­ne on.

– En ole kos­kaan sa­no­nut, et­tä ei kos­kaan, hän nau­rah­taa.